RCJF Jet Meet 2001

Naarajärven lentokentällä Pieksämäellä 18-20.5 järjestettyyn jettitapahtumaan osallistui lähes koko suomen jettikalusto, sekä muuta lentävää laitteistoa ympäri maata. Sään vielä ollessa kaikkea muuta kuin mitä oli ennustettu, tehtiinkin ennätyksellinen määrä jettilentoja näiden päivien aikana.


Paikka

Naarajärven lentokenttä on todellinen lennokkiharrastajan paratiisi. Kentällä on pituutta 800 ja leveyttä 20 metriä. Ja mikä parasta, kenttää ympäröi laaja nurmialue ja metsienkin reunat ovat satojen metrien päässä baanasta. Kun vielä lennokkikalustoa pystyy säilyttämään lentokonehallissa on olosuhteet optimaaliset suurienkin tapahtumien järjestämistä ajatellen. Kentällä on vielä tämän lisäksi kioski, jossa tarvittaessa voidaan valmistaa pikkupurtavaa nälkäiselle yleisölle. Tynnyrisauna, jossa voivat happimyrkytyksestä nuutuneet kilpaveikot jatkaa spekulointia samalla virkistyen. Sekä nuotiopaikka ja grillikatos, jossa lukuisat makkarapaketit ovat auenneet vapautuneen keskustelun ja ilonpidon saattelemana.

Sydämmelliset kiitokset vielä tapahtuman mahdollistaneelle puuhamiehelle Jarmo Roivaselle.


Ilmaan

Ensimmäiset lennot voidaan ajoittaa perjantai aamuun klo. 10:00 tienoille. Silloin Sauli Nisumaa ohjasti koneensa pilvipoutaiselle taivaalle paikalla olijoiden seuratessa silmä tarkkana toverinsa edesottamuksia. Saulin koneena on Bae Hawk mittakaavassa n. 1/7. Voimalaitteena Hawkissa on OS91VRDF & Ramtec yhdistelmä. Pillinä Sauli käyttää Bollyn hiilikuituista DF pilliä. Sauli on rakennellut koneensa moottorin ympärille muotosuojan ja poistanut joitain virtausta haittaavia epäkohtia ilmakanavista. Koneessa on myös laskutelineluukut poistamassa vastusta. Näillä eväilla kone onkin tuplannut pystynousukykynsä ja Saulin näytösluontoinen lennätystyyli tekeekin jokaisesta lennosta erittäin mielenkiintoisen seurata.

Ari Kristola oli tuonut paikalle kaksi konetta, jotka molemmat lensivät kerosiinia polttamalla. Ensimmäisen päivän käyttökoneena oli El Pantera:ksi nimetty sporttikone. Tämä kone on yritetty rakentaa mahdollisimman yksinkertaiseksi käyttökoneeksi silmällä pitäen ainoastaan helppoa käytettävyyttä ja toimivuutta. Koneen runko on tästä huolimatta kattoonsa asti täynnä tekniikka, mikä onkin yleisesti kaikkien jettien riesana. Voimanlähteenä koneessa on AMT Mercury turbiini. Kun koneeseen tankaa 1.5 litraa kerosiinia saavutetaan 6.5 minuutin lentoaika turvallisella reservillä. Panterassa on myös erittäin tarpeelliset pyöräjarrut, sillä ilman niitä kone rullaisi maassa lähes silmänkantamattomiin. Ilmassa El Pantera on erittäin nopea, eikä täyttä kaasua tarvitse juurikaan käyttää enää nousun jälkeen, jos silloinkaan. Pantera on turbiinitraineriksi oiva kone tehokkaiden laippojen, lyhyiden nousukiitojen, helpon laskeutumisensa sekä pyöräjarrujensa ansioista.

Timo Laajalahti vastasi myös osaltaan ensimmäisen päivän jettitarjonnasta. Timon koneen, Timjetin linjat ovat lähtöisin hänen omasta kynästään. Saatuaan häälahjaksi Ramtecin puhaltimen kieroutuneelta ystävältään ei Timo hövelinä raaskinut myydä tuota kapistusta eteenpäin, vaan suunnitelma toimi Timon alettua hahmottelemaan sporttijettiä mielessään. Timon koneen kärkiväli on 1450 mm ja pituus 1780 mm. Voimanlähde on kokonaisuudessaan sama kuin Saulin Hawkissa. Timon koneen siiven suunnittelusta vastasi Matti Lyly, joka jaksoi Hepperlen suunnittelusoftalla vääntää siiven parametrit kohdalleen, onnistuen tässä täysin korkealle asetettujen odotusten mukaisesti. Timo oli ennen tätä tapahtumaa lennättänyt konettaan vain 12 kertaa kuluneen talven aikana. Siitä huolimatta lennot näyttivät alusta lähtien varmoilta, ja tapahtuman loppua kohti räimintä oli sen näköistä, kuin takana olisi ollut jo satoja keikkoja, triplaantuihan koneen lentomäärä näiden päivien aikana. Timolla on koneessaan myöskin pyöräjarrut estämässä kohtuutonta rullailua. Timjetissä on huomattavasti enemmän siipeä kuin muissa paikalla olleissa koneissa, sekä erittäin tehokkaat laipat. Design on muutenkin kohdallaan, mistä on todisteena erittäin kaunis käytös ilmassa, sekä aina nappiin onnistuvat hitaat laskut.

Päivän mittaan lentomäärät ja varmuus kasvoivat jokaisella pilotilla talven jäykistämien sormien vetreytyessä lähes normaaliin kesäkuntoon.


Lauantai

Seuraavana päivänä kalusto kasvoi Tuomo Kärjen lisätessä kalustomäärää SAAB JAS-39 Grippenillään. Tuomon koneen voimanlähteenä oli taas kerran tuo Saulin koneesta tutuksi tullut paketti. Tuomon tie näytti kuitenkin nousevan pystyyn heti alkumetreillä, sillä moottorin kaasuttimesta oli kaasuvipua paikallaan pitävä mutteri lukkoliimasta huolimatta päättänyt lähteä omille teilleen. Kierros Pieksämäen pulttikaupoissa vahvisti epäilyksen tilanteen vakavuudesta, sillä tätä 8 mm hienokierteistä mutteria ei näyttänyt löytyvän mistään. Usean tunnin pähkäilyn jälkeen Jussi Korolainen hoksasi kuitenkin erään polttoainesuodattimen pitävän sisällään saman kierteen ja näin mahdollistui kenttäolosuhteissa tehtävä pikakorjaus. Tuomo saikin koneensa ilmaan ja hauskanpito saattoi alkaa. Tuomo oli talven mittaan rakentanut koneensa nokkatelineeseen laskutelineluukut sekä optimoinut polttoainejärjestelmää ja nämä muutokset näyttivätkin kasvattaneen koneen suorituskykyä huomattavasti.

Jussi Korolainen oli tuonut paikalle kaksi konetta. F-15 Eaglen ja A-4 Skyhawkin, jolla hän oli pari vuotta aikaisemmin osallistunut Jetti maailmanmestaruuskilpailuihin Itävallassa. Skyhawk onkin hyvin pitkälle viimeistelty, sillä koneesta löytyy lukuisia yksityiskohtia kuten tukialuskoukku, tankkauspuomi yms. Jussin Skyhawkissa on voiman saanti hoidettu samoin kuin Saulin Hawkissa sillä erotuksella, että Jussi käyttää vanhempaa Dynamaxin puhallinta koneessaan. Skyhawkin ongelmana on puhaltimen heikko hapen saanti, mikä rajoittaa tämän lentoa huomattavasti. Siitä seuraa kuitenkin myös se ettei kone näytä ilmassa liian nopealta.

Toinen Jussin koneista oli F-15 Eagle, jonka hän oli taannoin ostanut eräältä entisten aikojen jettiharrastajalta. Eagle on luonnossa kaikista tapahtumassa olleista koneista ehdolttomasti suurin, mutta kyseinen malli oli kuitenkin tapahtuman pienin. Jussin pikkuruinen Eagle on vain 900 mm pitkä ja 700 mm kärkiväliltään. Voimaa koneeseen tuo K&B 45 moottori ja puhalluksesta vastaa Turbaxin puhallin. Pillinä Jussilla on MACS Wizard. Tämän lilliputin maakäytös on hieman hankala sivutuulessa johtuen pienestä raidevälistä, eikä homma näytä paljoa helpottuvan ilmaan päästyäkään. Kestää hetken laskutelineiden sisään kelaamisen jälkeen ennenkuin kone alkaa silminnähden lentää. Vauhtiin kerran päästyään onkin kone ihan hauska lennätettävä. Tehon puutteen vuoksi liikehdintä rajoittuu kuitenkin hyvin kotkamaiseen liikehdintään.

Myös Ari Kristolan F-18c Hornet nähtiin lauantaina taivaalla yleisen painostuksen ollessa täysin vaikuttamatta lennätyspäätökseen. Ari oli koko ajan lykännyt hornetin lennätystä, sillä taivaalla oli tummahkoja pilviä, jotka muuttivat taivaanrannan tasaisen tumman harmaaksi. Koneen ollessa Suomen ilmavoimien väreissä oli ongelmia odotettavissa viimeistään laskussa, jolloin koneen poikkipinta-ala on pienimmillään koneen samalla ollessa vasten mahdollisimman epäedullista taustaan. Osan taivaasta muututtua siniseksi kone nousi jylyn saattelemana kohti tuota taivaan väriläiskää. Ensilento talven jälkeen olikin täysin yllätyksetön kaiken toimiessa niin kuin sen oli tarkoituskin. Laskussa kuitenkin kone pilotin ennustuksen mukaisesti oli aika ajoin lähes näkymätön ainoastaan laskuvalonheittimen antaessa vinkkiä koneen sijainnista. Kaikki meni kuitenkin nappiin ja kiihkeimmätkin yllyttäjät myönsivät, ettei taivas ehkä ollut paras mahdollinen hornetin väritystä ajatellen. Tästä huolimatta tehtiin koneella päivän mittaan vielä toinenkin lento olosuhteiden koko ajan parantuessa. Eteenpäin Hornettia liikuttaa R A Microjet Inc:n valmistama RAM 750 F turbiini. Polttoainetilavuudella 2.5 l voi taivaalla viettää noin 8 minuutin ajan, jolloin tankkeihin jää vielä reilu reservi.

Kentällä nähtiin myös potkurikoneiden lentoa. Hauskan näköistä oli Sauli Nisumaan ja Ari Kristolan puljalennätys. Extemporee kokeiltu pulja lentoonlähtöineen, peililentoineen, muutamine taitolentoliikkeineen sekä laskuineen oli sekä lennättäjien, että yleisön mielestä hauskaa katsottavaa.


Sunnuntai

Oli keliltään Lauantain toisinto. Paljon lentoja tuulen ollessa samoin kuin koko tapahtuman ajan suoraan sivusta Sunnuntaina tuulen kuitenkin ollessa huomattavasti tyyntynyt. Tämä tietysti toimi siten, että koko lennon oli täysin tyyntä, mutta kun kone oli finaalissa alkoi sivulta kuulua lippusiiman raivoisa läpätys puuskan iskiessa niihin. Niinpä saivat pilotit usein katsella kohti tulevan koneen kylkeä juuri ennen kosketusta. Erikoisesti sunnuntain antia oli HW:n ja HN:n yhteislennot, jotka katsojien mielestä näyttivät varsin vaikuttavilta heilurikäännöksineen ja kierteineen. Läpi sunnuntain oli yleisesti enemmän kalustoa ilmassa yhtaikaa kuin muina päivinä. Kelin ajoitus oli niin hyvä, että tapahtuman lopputtua alkoivat myös vesisateet.


Lopuksi

Kiitokset kaikille tapahtumaan osallistuneille, olivat he sitten lennättäjiä, yleisöä, järjestäjiä tahi muuten vaan lenkillä alueella. Tapahtuma tullaan järjestämään myös ensi vuonna, toivottavasti suuremmalla harrastajajoukolla, sillä mitään muuta ei tapahtumassa tarvitse muuttaa.

PS. Kylläpä olisi mukavaa, jos ilmavoimat maalaisivat koneitaan joskus hieman iloisimmilla väreillä, mahdollistaen silloin isänmaallisillekkin skaleharrastajille hieman käyttökelpoisempia värityskaavioita. DK:ni tulee kyllä juhlaväreihin.


Teksti: Ari Kristola
Kuvat: Tony Radik / Ari Kristola