TRIM AIRCRAFT SABRE | TRIM AIRCRAFT SABRE |
|
Trim Aircraft F-86 Sabre Lennokki on siis Trim Aircraftin piirustusten pohjalta kuiturungosta ja styroksi- ja vaneriosista kasattu F-86 Sabre -siis melkein rakennussarjasta tehty. Peräsimet ja vakaimet Aloitin rakentamisen korkeusvakaajien ja sivuvakaajan levytyksellä. Koska rakennusinto oli kova, en lakannut balsalevyjä ollenkaan sopivan lakan (Dicco metallilakka) puuttuessa, vaan liimasin levyt styrokseihin laminointiepoksilla. Tajusin sentään punnita käyttämäni balsat, jotka sitten olivat 22-grammaisia 2mm levyjä. Kevyempiä en löytänyt, valitettavasti. Levyjen takareunat viistosin parin sentin matkalta ohuemmiksi ja laitoin levyjen ja styroksin väliin viitisen senttiä leveän suikaleen 50-grammaista lasikuitukangasta tukevoittamaan vakaajien takareunoja. Lisäksi sivuvakaajassa ollut sivuperäsinservon kolo sai oman osansa kankaasta, samoin sivuvakaajan tyvi ja korkeusvakaajien tyvet. Sitten oli vuorossa etureunarimojen ja kärkipalikoiden liimaus jotka suoritin tyylikkäästi Eri Keeperillä. Sivuperäsimen sahasin vakaimesta irti ja peräsimen etureunaan ja vakaajan takareunaan liimasin keskikovat balsarimat piirustuksen mukaan. Kaivoin sivuvakaajan vasempaan kylkeen sopivan kuopan sivuperäsinservolle ja vuorasin kuopan seinät 2mm balsalla. Lisäksi tein 4mm vanerista servopukin, jonka upotin syvälle vakaajaan. Huomasin, että servo ei mahtuisi kokonaan sivuvakaajaan, vaan pullottaisi vakaajan vasemmasta kyljestä ulos. Sivuperäsinservon paikka kuitenkin on sivuvakaajassa ja sillä siisti ja pulinat pois. Onpahan näkyvillä huoltoa varten ja mikä tärkeintä, työntötangosta saattoi tehdä lyhyen ja yksinkertaisen ilman mitään vääntötankohässäköitä. Korkeusvakaajien akseleille tein sopivat tukihässäkät 1,5mm vanerista ja 6mm keskikovasta balsasta jotka sitten liimasin vakaajiin tehtyihin koloihin. Kaivoin vielä jonkun verran styroksia pois vakaajien tyven etureunasta ja upotin koloihin lyijyä, jotta saisin korkeusvakaajat massatasapainotettua. Tämän jälkeen hioin peräsimiä ja vakaimia armottomasti kunnes olin tyytyväinen pinnan laatuun ja päällystin ne 50-grammaisella lasikuidulla. Tulos oli ruma ja kuplainen, mutta pikaliiman, hionnan ja kitin avulla niistä kuitenkin tuli aivan kelvolliset. Tässä vaiheessa oli kuitenkin jo selvää, että tämän lennokin pintakäsittelyllä ei tehdä kavereita kateellisiksi. Ehkäpä seuraavalla. Asensin vielä kaksi lasikuitulevystä tehtyä hornia sivuperäsimeen. Jälkeenpäin jouduin siirtämään horneja pykälän verran ylöspäin, joten kannattaa katsoa tarkasti mihin kohtaan hornit asentaa.  Runko Liimailin runkokaaret ja moottoripukit runkoon piirustuksen osoittamille paikoille ensin pikaliimalla ja sen jälkeen laminointiepoksilla ja lasikuitukankaalla. Tämän jälkeen kokeilin runkoa ja totesin sen olevan säälittävän vetelä. Lisäksi sovittelin moottoria paikoilleen ja totesin sen olevan sentin verran liian ylhäällä. Revin siis moottoripukit pois ja asensin ne sentin verran alemmaksi. Tämä siksi, että puhaltimeni kiinnikkeet ovat sentin verran vakiokiinnikkeitä alempana. Parin työtunnin tuloksena sain myös aikaiseksi 4mm vanerista tehdyn runkokaaren siiven takareunan kohdalle ja sen eteen 6mm supervanerista tehdyn vaakatasossa olevan levyn siipien kiinitysmuttereita varten. Nämä liimattiin toisiinsa ja runkoon laminointiepoksi-lasikuituyhdistelmällä. Supervaneri tarkoittaa tässä sitä, että siinä on 1,5mm lekovaneri liimattuna 3mm tavallisen vanerin molemmille puolille. Liimausvaiheessa väänsin supervanerin mutkalle, jotta suihkuputki mahtuisi kulkemaan sille tarkoitetussa paikassa.  Ruuvailin nokkatelinemekaniikan paikalleen ja asensin nokkatelinettä heiluttelevan paineilmasylinterin takareunan pienen vaneripalikan päälle. Lisäksi liimasin nokkapyörän ohjausservon pukin paikalleen nokkapyörämekaniikan asennuslevyyn. Tässä vaiheessa tavuttelin 4mm teräslangasta nokkatelinevarren ja sorvasin alumiinista sopivan holkin nokkatelinevarren ja mekaniikan väliin. Kun kytkin paineilmasylinterin, nokkapyörän ja servon nokkamekaniikkaan, oli minulla jo lelu, jolla leikkiä. Ruuvasin moottoripillipuhaltimen paikalleen ja tämän jälkeen pystyin liimaamaan imukanavan ja nokkakappaleen toisiinsa valtavien tukiviritelmien avustamana. Nokkakappale-imukanavayhdistelmä on kiinni puhaltimessa o-renkaalla ja sen voi siis irrottaa käden käänteessä. Näin lennokin nokkaosan tekniikkaan pääsee käsiksi helposti. Samoin suihkuputki tulee nätisti nokan läpi ulos kunhan vain ottaa ensin moottorin pois tieltä. Piirustus esittää korkeusperäsimen servolle paikaksi siiven takareunan kohtaa rungon yläosassa. Nauroin ilkeästi piirustukselle ja leikkasin rungon kylkeen reiän aivan korkeusperäsimen etupuolelle. Samalla huomasin myös takarungon olevan aivan liian vetelä. Siispä tein runkokaaret korkeusperäsinservon pukin etu- ja takapuolelle ja taas kerran liimasin paketin kasaan laminointiepoksilla ja lasikuidulla. Muistin vieläpä tehdä taaempaan runkokaareen reiän korkeusperäsimen työntötangolle. Laakeroin korkeusperäsimet SKF:n itsekeskittävillä kuulalaakereilla, jotka liimasin sopiviin vanerilevyihin, jotka puolestaan liimasin rungon kylkiin. Laakerit kohdistin sopivan mittaisella akselilla samalla tarkastellen, että alumiinista viilaamani korkeusperäsinvipu pääsee hyvin liikkumaan rungon sisällä.  Siipi Siiven rakenne on vakaajista tuttua styroksi-balsa-kuituvahvikerakennetta. Siiven puolikkaat liitetään toisiinsa julmilla vanerikaarilla ja laskutelineiden kiinnityspalikoilla. Tämä siksi, että puhallin tulee niin alas runkoon, että se ei muuten mahtuisi siiven keskikohdalle. Kuva kertoo parhaiten siiven keskikohdan rakenteen. Muutin alkuperäistä rakennetta sen verran, että alun perin pelkästään styroksiin liimatut laskutelinevanerit, jotka muuten kantavat suurimman osan siiven liitoksen kuormista, ovat nyt tiukan balsapaketin välissä. Lisäksi laskutelinevanereiden etureunojen kohdalla ja päissä kulkee 1,5 mm vanerit rakennetta tukemassa. Ihmettelen vaan miksi alkuperäinen siiven rakenne on niin vetelä. Ehkä se kestäisi juuri ja juuri vaakalennon, mutta taipuisi varmasti jo loivissakin kaarroissa. Siiveke- ja laippaservot ovat asennettu kyljelleen yhteen suureen servokoteloon. Servokotelon reunat on vuorattu 2mm balsalla ja siiven kuorilevyt ovat vahvistettu styroksin ja balsan väliin tulevilla lasikuitukankaan paloilla servokoteloiden kohdilta. Tein koteloista hieman liian pienet, joten servojen irroitus ja asennus ovat aika tuskaisia operaatioita varsinkin kun servojen ruuvit tarraavat tiukasti 4mm vanerista valmistettuihin servopukkeihin. Siivekkeet ja laipat samoin kuin sivuperäsinkin on saranoitu tavallisilla Kavanin 16mm saranoilla joita on jokaisessa ohjainpinnassa viisi kappaletta. Ohjainpinnat kannattaa todellakin asentaa tukevasti, sillä olisihan se äärettömän noloa, jos vaikkapa siivekkeet putoaisivat kyydistä kesken lennon. Tällaisen olen muuten nähnyt tapahtuvan. Silloin lennokkina oli kaikkea muuta kuin nopea Middle Stick. Stikki tuli onneksi sillä kertaa ehjänä laskuun ja koko tapahtuneesta selvittiin säikähdyksellä ja epoksilla. Virtaosaston asennukset Asensin kaikki lennokin liikkuvat osat kokeilumielessä paikalleen ennen päällystystä. Tällöin saatoin tehdä tarvittavia muutoksia rakenteisiin ennen työlästä päällystämistä. Sivuperäsinservo on siis sivuvakaajan kyljessä. Servo on digitaalinen JR DS8041 samoin kuin korkeusperäsinservo, joka on asennettu sivuvakaajan etureunan alle rungon sisälle. Molemmissa servoissa on alumiiniset servokiekot ja työntötankona sivuperäsimessä on M3 kierretanko, johon on kierretty M3 pallolinkit. Koska korkeusperäsimen työntötanko on vähän pidempi, noin kymmensenttinen, käytin siinä 3,2mm hitsauspuikkoa, jonka päihin sitten tein kierteet ja asensin pallolinkit. Kaasuservona toimii JR C341 mikroservo, joka on asennettu moottoripukin päälle tehtyyn servopukkiin. Kaasuservosta lähtevä työntötanko menee puhaltimen kehyksessä olevalle vipuhässäkälle ja vivun toisesta päästä puhaltimen sisältä menee työntötanko kaasuttimen omatekoiseen lasikuituiseen kaasuvipuun. Lasikuituiseen siksi, että alkuperäisiä teräksisiä vipuja on useampi katkennut tärinän ja väsymisen takia Laskutelineservo JR C341 ja laskutelineventtiili on asennettu rungon vasempaan kylkeen koneen nokkaan paikkaan, josta niitä on helppo huoltaa. Servopukkina on 4mm vanerilevy ja samasta materiaalista tehdyt tukipalikat. Koko hässäkkä on liimattu epoksilla ja lasikuidulla koneen runkoon. Nokkapyörän ohjausservo digitaalinen JR DS361 on asennettu kyljelleen nokkatelinevaneriin liimattuun servopukkiin. Siiveke- ja laippaservoina toimivat JR C5077 kuulalaakeroidut voimaservot. Kyseiset servot ovat muuten käsittämättömän edullisia, vain 20 euroa kappale! Ohjainpintoja heilutellaan kuten sivuperäsintä. Akut (4 kpl Sanyo N3US kennoa) sijaitsevat aivan keulassa molemmissa rungon kyljissä. Akut on kiinnitetty tarranauhalla, joten ne on helppo irroittaa tarkastusta varten. Akkujen vieressä majailee myös samalla tavalla kiinnitetty 250-grammainen lyijykimpale. Vastaanotin (Multiplex Mini DS IPD 9 kanavaa) on imukanavan päällä ja paikallaan se pysyy tarranauhalla. Tupla-akkujärjestelmä on toteutettu siten, että lennokissa on siis kaksi 4-kennoista 1000mah akkua rinnakkain kytkettynä. Molemmilla akuilla on omat virtakytkimet ja virtakytkimiltä vastaanottimelle meneviin johtoihin on juotettu Schottkydiodit siten, että virta pääsee vain akuilta vastaanottimille päin. Diodit pitävät huolen siitä, että toisen akun mennessä jännitteettömäksi toinen akku ei yritä ladata sitä. Schottkydiodit siksi, että niiden kynnysjännite on puolet pienempi kuin tavallisten diodien 0,7 volttia. Johdot ja laskutelineiden paineilmaletkut olen kiinnittänyt tukevasti lennokin rakenteisiin nippusiteillä. Tarina kertoo puhaltimen joskus syöneen lennokin akkujohdon... Voimalaite- ja polttoainesysteemit Lennokkini moottorina on siis OS 91 VRDF, puhaltimena Ramtec ja pillinä joku alumiininen pilli, jossa ei lue mitään. Ammattimiehet päätyivät siihen tulokseen, että se on BVM:n valmistama. Mene ja tiedä... Moottori-puhallin on kiinteä paketti, joka asennetaan tärinänvaimennuskumein varustettuna rungon kylkiin liimattuihin 6mm vanerisiin moottoripukkeihin. Polttoaineletku viedään moottorille puhaltimen kylkeen tehdyn reiän läpi ja kiinnitys kaasuttimen nippaan varmistetaan rautalangalla. Polttoainejärjestelmä on jokaisen jettikuskin käyttämä perinteinen kolmen tankin systeemi. Siinä kaksi pääsäiliötä syöttävät pientä syöttösäiliötä, hopperia, josta sitten polttoaine menee pääneulan ja suodattimen kautta kaasuttimelle. Paine järjestelmään otetaan puhaltimelta. Polttoainetankkeina on Sullivanin satulatankit ja hopperina Kavanin 100ml säiliö. Hopperi on asennettu tarranauhalla siiven etureunan kohdalle liimattuun vaakasuoraan levyyn. Samassa levyssä on virtakatkaisimet, pääneula ja laskutelineiden tankkausventtiili. Päätankit asensin myös tarranauhalla rungon kylkiin kaasuttimen molemmille puolille. Tärkeä lisä polttoainejärjestelmään on hopperin ja pääneulan väliin asennettava polttoainehana. Ilman hanaa täytyy polttoaineletkua puristaa koko ajan, koska muuten polttoaine valuu pikkuhiljaa kaasuttimesta suihkuputkeen.   Laskutelineet Päätelineet ovat Spring Airin tekemät, malliltaan 303. Ainoa muutos telineisiin on telinelangoissa olevien jousikiemuroiden poisto. Tämä on erittäin tärkeä asia lennokin maakäytöksen kannalta, sillä vetelät langat saavat koneen kiemurtelemaan hitaassa nopeudessa kun peräsimet eivät pure. Hidas nopeus tarkoittaa tässä alle 50 km/h nopeutta, joten kannattaa tehdä kaikki mahdollinen saadakseen lennokin maakäytöksen kohdalleen. Huonosti käyttäytyvä jetti karkaa käsistä luvattoman helposti ja viiden kympin vauhdista se rullaa todella pitkälle. Harmi vaan, jos se rullaa estettä kohti. Päätelineet ovat oikein käytettynä todella luotettavat. Spring Airien ainut vika on todella tiukasti kiinni juuttuva ylälukko, jos telinevarsi tai pyörä ottaa kiinni telinekuiluun. Telineiden toiminta pitää tarkastaa joka lennon jälkeen, jotta seuraavalla lennolla teline ei jää sisälle. Pelimiehen ratkaisu voisi olla ylälukituksen käytön estäminen esimerkiksi siten, että teline ei pääse kääntymään! aivan kokonaan sisälle, vaan esimerkiksi pyörän akseli ottaisi lennokin rakenteisiin kiinni senttimetriä ennen telinemekaniikan liikeradan loppua. Nokkatelineenä lennokissa on Trim Aircraftin valmistama mekaniikka ja Robartin kaksitoiminen paineilmasylinteri. Nokkatelineen erikoisuus on se, että pyörä kääntyy 90 astetta sisään mennessään. Tämä on toteutettu nerokkaan yksinkertaisella vivulla, joka on samalla nokkapyörän ohjausvipu. Systeemi on idioottivarma ja riittävän tukeva. Pyörinä lennokissa on 75-milliset Kavanit. Nyt jälkiviisaana voin vain todeta, että ne eivät ole riittävän kestäviä. toinen päätelineen pyörä repesi 5 senttimetrin matkalta kahdennellatoista lennolla.   Viimeistely Lennokki päällystettiin 50-grammaisella lasikuitukankaalla ja epoksihartsilla. Sen jälkeen pinnat hiottiin, jolloin kuitukuvion karkeudesta puolet lähti pois. Tämän jälkeen vedin pintaan askarteluveitsen terällä muovikittiä, joskin jälkikäteen kuultuna parempi olisi ollut nitrokitti. Tuotos hiottiin ja maalattiin sen jälkeen Sikkensin 680 Priming Fillerillä. Sen jälkeen toistui kuvio hiontaa-kittiä-maalia epämääräisen monta kertaa ja lopulta lennokin pohjat oli tehty. Pintamaaleina oli 2-komponenttinen Sikkensin valmistama Autocoat BT muutamalla eri sävyllä. Vasta tämän jälkeen saranoin peräsimet, laipat ja siivekkeet. Loppukoonta ja radioviritykset Asensin lennokkiin tekniikan paikalleen ja lukitsin kaikki ruuvit. Purin jopa moottorinkin ja lukitsin senkin ruuvit lukkoliiman avulla. Olisihan se noloa jos moottori sammuisi kaasuttimen irtoamisen takia tai siksi, että esimerkiksi kaasuvipu irtoaa. Näinkin on kuulemma käynyt, joten kannattaa todella liimata kaikki ruuvit sopivalla lukkoliimalla. Itse käytin CRC:n nutlock-liimaa, joka on pehmeä lukkoliima. Puuhun kiertämäni ruuvit liimasin tylysti pikaliimalla kiinni. Eivät muuten irtoa helposti. Järjestelin lennokin johdot siten, että ne kulkevat loogisissa nipuissa oikeissa paikoissa. Tällä estetään sekava ulkonäkö ja radiohäiriöt. Radiohäiriöiden poistoon on syytä varata riittävästi aikaa, sillä joskus ne voivat olla todella tiukassa. Itse asensin peräsinservojen johdot rungon vasempaan alakulmaan ja antennin oikeaan yläkulmaan. Kun vielä koekäytön jälkeen poistin lennokista kaikki tärisevät metalli-metalliliitokset, rupesivat servot käyttäytymään kurinalaisesti ainoastaan minun komentoja totellen. Aiemmin servot vipattivat hurjana täydellä kaasulla. Ohjainpintojen liikkeet säädin seuraavasti: Korkeusperäsin 20mm ylös ja alas mitattuna tyven takareunasta. Sivuperäsin kääntyy niin paljon kuin se mahtuu kääntymään. Siivekkeet liikkuvat noin 13mm ylös ja 10mm alas. Laipat kääntyvät noin 60 astetta alas. Lentoonlähdössä ne ovat noin 20mm alaspäin. Laippa-korkeusperäsinmiksaus toimii siten, että täysillä laipoilla korkeusperäsin on noin 5mm vedolla. Tällöin lennokki lentää kauniisti hidasta vaakalentoa ohjaimiin koskematta ja kimpoaa taivaisiin jos vauhtia on liikaa. Tämä sattui tuurilla kohdalleen. Lennätys Näin 12 jettikeikan kokemuksella en vielä voi väittää olevani mikään guru, mutta jotain jo tiedän. Lentoonlähdössä pitää korkeusperäsimen olla jonkin verran vedettynä koko ajan, sillä se rauhoittaa oleellisesti lennokin kiemurteluhaluja. Lennokin pitää antaa kiihtyä riittävän kovaan vauhtiin, josta se irtoaa rauhallisella, mutta aika suurella vedolla. Välittömästi otetaan telineet sisään ja kohta puoliin myös laipat. Ensimmäinen kierros kentän ympäri ajetaan rauhallisesti korkeutta ja vauhtia keräten. Laskuun tuotaessa otetaan telineet ulos ja laipat ja kaasu puoleenväliin ja jarrutellaan vauhtia laskukierroksella. Vauhti on kohdallaan kun lennokki lentää ilman vedon tai työnnön tarvetta. Aluksi tämä vähän hirvitti, mutta lennokkia pitää vaan uskaltaa hidastaa. Myötätuuliosan jälkeisessä kaarrossa otetaan täydet laipat ulos ja tarvittaessa lisätään vähän kaasua. Finaalissa lennokin annetaan valua kohti maata ja muutaman metrin korkeudella aloitetaan rauhallinen loppuveto ! jonka lopuksi lisätään aavistuksen verran kaasua ja lennokki istuu kauniisti päätelineilleen kiitotielle. Lennokki tulee myös nätisti sileänä laskuun. Vauhtia tietysti pitää olla vähän enemmän. Itseasiassa viidellä ensimmäisellä lennolla en käyttänyt laippoja ollenkaan. Oli sen verran paha tärinä koko lennon ajan, että en oikein osannut ottaa laippoja ulos. Hyvä kun sain telineet ulos lykättyä. Itse lennätys täytyy hoitaa rauhallisesti, päättäväisesti ja ennakoiden. Lennokki on kuitenkin sen verran nopea, että se häviää melko nopeasti näköpiiristä. Jännä juttu sinällään on se, että kun itse lennättää, ei lennokki tunnu ollenkaan nopealta, paitsi vähän ylinopeudella tehdyssä laskussa, mutta lennon jälkeen kädet tärisevät pitkään. Vaativuus on kyllä aivan eri luokkaa potkurivehkeisiin verrattuna. Lennokki ei sinällään ole pahatapainen, päinvastoin, mutta kovan vauhdin takia pitää ajatella etukäteen minne lennokin vie jotta sen saa sieltä kauniisti takaisin. Muuten lennokki häviää hyvin pieneksi pisteeksi. Liitokyvyt Sabren liito-ominaisuuksia tuli kokeiltua oikein urakalla muutaman ensimmäisen lennon aikana. Jo ensimmäisellä keikalla moottori rupesi vähän yskimään, ja otin lennokin tyhjäkäynnillä sileänä laskuun. Pienen säikähdyksenkään jälkeen Sabre ei tehnyt mitään kavalaa vaikka jossain vaiheessa se rupesi vähän keikkumaan ja kaatuilemaan liian hitaan lentovauhdin takia. Onneksi ohjaimet purevat hyvin myös hitaassa vauhdissa. Kolmannella lennolla moottori sammui täysiltä kierroksilta täysin varoittamatta. Onneksi vauhtia ja korkeutta oli reilusti ja lennokki oli suoraan edessäni matkalla myötätuuleen. Otin telineet välittömästi sisään ja painoin lennokin loivaan syöksyyn samalla kun aloitin kaartamaan kiitotietä kohti. 180 asteen kaarron loppuosa sattui todella kauniisti suoraan kiitotien päälle 50 metrin korkeuteen, josta oli helppo ottaa telineet alas ja kone tyylikkääseen laskuun. Moottorin sammumisen syy oli irronnut tulppa!! Myös 12. lennolla tulppa irtosi, mutta oli vielä muutamalla kierteellä kiinni. Samalla myös pilliadapteri ja kansi oli irronnut. Moottori kuitenkin pyöri aivan normaalisti. 10. lennolla lennokistani hajosi kaasuservo kun olin tulossa laskuun. Kaasu juuttui puoleen väliin ja lennokkini oli hitaassa vauhdissa matalalla. Lennokkini vajosi koko ajan ja laskeutui lopulta mahalleen kiitotien vieressä olevaan kynnöspeltoon. Laskutelinevarret menivät solmuun, samoin nokkatelinemekaniikka ja runko meni täyteen hiekkaa, mutta mitään oikeita vaurioita ei tullut. Päivän huollon jälkeen lennokki lensi taas. Servon hajoamisen syy on yhä mysteeri. Olisiko servopukki liian lähellä puhallinta ja tärinä syyllinen tähän kaikkeen... Tulevaisuus Lennokki ja lennättäjä kaipaavat molemmat trimmailua ja säätelyä, mutta ennenkaikkea lennätystä. Painopiste saattaa vieläkin olla liian edessä vaikka poistinkin nokkapainoa 50 grammaa. Ehkä pienennän vieläkin siivekeliikkeitä tekemällä pidemmät siivekehornit ja suurennan liikettä radiosta, jolloin siivekkeiden tarkkuus paranee. Ehkäpä siivekedifferentiaalia voisi lisätä tai vähentää. Myös sivusuuntainen painopiste on vähän sivussa, joten lentokyvyt paranevat kun senkin asian korjaa. Työntövoimaa kaipaisin vähän lisää, sillä lennokin nopeus laskee vähän liian paljon silmukoissa. Nopeuden väheneminen voi kyllä johtua edessä olevasta painopisteestä, sillä lennokki vaatii aika paljon työntöä pysyäkseen selkälennossa. Toisaalta suihkuputkessa on muutama helposti korjattava moka ja moottorikin kaipaa uuden mäntä-sylinterisarjan, joten eiköhän se voimanpuute rupea häviämään. Moottorin taakse tuleva virtaviivasuojus onkin jo odottamassa paikalleenasennustaan. Lisäksi laskutelineluukut loistavat poissaolollaan. Niihin tosin tarvitsisin kymmenennen radiokanavan jota minulla ei ole. Milloinkahan joku tekisi 20-kanavaiset radiot niin saisin lisättyä lennokkiini lento- ja pyöräjarrut, pudotettavat lisäsäiliöt, valot ym... Tech Box Lähetin Multiplex Profi MC 3030 9 kanavaa Vastaanotin Multiplex Mini DS IPD 9 kanavaa Siiveke- ja laippaservot JR/Graupner C5077 Peräsinservot JR/Graupner DS8041 Nokkapyörän ohjausservo JR/Graupner DS361 Kaasu- ja venttiiliservo JR/Graupner C341 Akut 2 kpl 4xSanyo N3US 1000mAh Nokkateline Trim Aircraft Päätelineet Spring Air 303 Moottori OS 91 VR DF Puhallin Ramtec Pilli BVM?? Päätankit Sullivan 350ml satulatankit Hopperi Kavan 100ml perustankki Polttoaineletku 3/6mm silikoniletku Polttoainehana Festo Työntötangot M3 kierretanko, 3,2mm hitsauspuikko. Päissä M3 pallolinkit Servokiekot Alumiinista jyrsityt Hornit 2mm lasikuituisesta piirilevystä sahatut tuplahornit Korkeusperäsinvipu 13mm paksusta alumiinista itse sahattu, viilattu, porattu, kierteitetty...  Teksti ja kuvat: Tommi Vesalo |