TRIM AIRCRAFT SABRE OSA 2 | TRIM AIRCRAFT SABRE OSA 2 |
|
Trim Aircraft F-86 Sabre osa 2 Heti aluksi lennokki tuotti pienen pettymyksen. Se ei kulkenut ei sitten kerrassaan mihinkään. Moottori kuulosti jotenkin tukkoiselta. Rimpuilin vanhan myllyn kanssa 30 lentoa ja poltin tulpan joka lennolla. Sitten meni hermo. Ei kun mylly palasiksi ja karmea totuus paljastui. Koko moottori oli totaalisen loppu. Etulaakeri satoi palasina pois paikaltaan ja männän saattoi työntää sylinterin yläosasta läpi asti. Asia oli sitä myöten selvä. Ostin tylysti uuden moottorin ja uuden Bollyn pillin. Niitähän ei kauaa asentanut paikalleen kun loppukesän 2003 jettihässäkkä oli viikon päästä. Kerkesin vielä ajamaan moottoria kaksi tankillista maassa ennen uuden myllyn ensilentoa. Koepöristelyissä moottori kävi kuin sveitsiläinen kello. Kiersi kuin viimeistä päivää ja erittäin tasaisesti. Kaikki entisen myllyn kolinat olivat tipo tiessään. Toivoa siis oli. Ettei homma kuitenkaan olisi liian helppoa, kokeilin muutamaa eri vaihtoehtoa pillin kiinnitykseen. Pari kaveria väitti, että nippuside pillin ympärille ja vieteri nippusiteestä moottorin ympäri olisi toimiva ratkaisu. Toimi heillä kyllä, itsekin sen näin, mutta itselläni nippuside kesti minuutin ja suli sitten poikki. Totesin, että se siitä, tätä en tule enää koskaan yrittämään. Toinen versio samasta aiheesta koostui pillin ympärillä olevasta silikoniletkusta ja sen päälle kiristetystä putkiklemmarista. Se toimi jo paremmin, mutta silikoniletku, joka ilmeisesti ei ollutkaan silikonia vaikka siinä niin luki, otti kuumuudesta itseensä ja oli vaihtokunnossa 10 lennon välein. Sillä kuitenkin pääsi lennättämään. Kolmas ja nykyinen versio on toistaiseksi kestänyt nipussa. Se koostuu kahdesta 2mm teräslangasta tehdystä koukusta, jotka on liimattu laminointiepoksilla ja hiilikuitutouvilla pillin ohuimpaan kohtaan. Simppeli, kaunis ja toimiva ratkaisu. Lisäksi sen aiheuttama ilmanvastus ilmakanavassa on vähäinen. Uudella moottorilla ja pillillä kone kulkee kuin eläin. Vauhtia tuli lisää reilusti ja koneen nousukykykin kaksinkertaistui alkuperäiseen verrattuna. Ei paha. Ja lisäksi tulppakin kestää nykyään sen seitsemän lentoa eli juuri sen minkä pitää. Kaipasin kuitenkin vieläkin lisää vauhtia ja voimaa, joten ei muuta kuin silmä käteen ja katsomaan suihkuputkea ja moottoria. Asensin moottorin kampikammion taakse pyörteitä vähentävän kartion, After Fairingin ja laitoin polttoaineletkun kulkemaan vähän paremmin ilmavirtauksen suuntaisesti. Kun vielä paransin suihkuputken kiinnitystä puhaltimeen, oli lopputuloksena taas kerran nousukyvyn kaksinkertaistuminen. Nyt se jo nousee aika kivasti... Itse lennokkia sai trimmailla aika tavalla ennen kuin se rupesi käyttäytymään niin kuin pitää. Vähensin nokkapainoa 50 grammaa kerrallaan useampaan otteeseen kunnes huomasin, että nokkatilassa ei ole enää yhtään lyijyä. Alun perin sitä oli 250 grammaa. Sitten siirsin akkuja taaksepäin ja nyt alkaa painopiste olla hyvässä kohdassa. Painopiste on nyt suunnilleen 3 senttiä piirustuksen osoittamaa paikkaa taaempana. Samoin sivuttaispainopiste on nyt kohdallaan, joten silmukatkin menevät huomattavasti nätimmin kuin aikaisemmin. Käytin useamman kymmenen lentoa kylkilennon saamiseksi kohdalleen. Säädin lähinnä laippojen ja siivekkeisen keskiasentoja ja siivekkeiden liikeratoja. Aikaisemmin kone oli aivan kauhea ajettava kyljellään, muljusi miten sattui ja kaarsi toisella kyljellä reilusti vedon puolelle ja toisella kyljellä työnnön puolelle. Nyt se menee molemmilla kyljillä suoraan kuin tikka. Nyt täytyy antaa ainoastaan sivuperäsinpoikkeutukseen nähden hieman vastasiivekettä. Yllättäen vaakakierteet korjautuivat samalla vaivalla huomattavasti nätimmiksi. Kaikki nämä vaikuttivat huomattavasti lennokin nousukykyyn ja jatkuvuuteen, joten aivan kaikki parannus ei tullutkaan voimalaitospuolelta. Näkyy jetit olevan hieman erilaisia lennokkeja potkurivetoisiin verrattuna. Trimmauksella todellakin on merkitystä. Samoin tuli todistettua se, että kaikki todellakin vaikuttaa kaikkeen. Kaputit ajoin kesällä 2003 ja keväällä 2004. Ensimmäinen kaputti oli omaa hölmöyttä, repäisin Sabren alinopeudella ilmaan. Sitä seurasi muutama keikahdus ja sakkaus keula edellä kohti pöpelikköä. Lentomatkaa kertyi noin 50 metriä. Nokka meni palasiksi, samoin imukanava ja viikon ahkeran korjauksen jälkeen Sabre lensi uudestaan. Toinen kaputti sattui Naarajärven jettitapahtumassa toukokuussa 2004. Olin juuri asentanut After Fairingin paikalleen. Polttoaineletku ei mahtunut kulkemaan moottorin ja After Fairingin välistä, joten tein siihen jatkopalan Feston 4mm paineilmaputkesta. Kuitenkin varmistin letku-putki-liitoksista vain toisen nippusiteellä. Liitos irtosi 10 sekuntia startin jälkeen kun olin vielä kohtuu hitaassa vauhdissa nousukaarrossa. Kentälle ei ollut mitään asiaa, joten jatkoin kaarron loppuun ja oikaisin koneen vaakalentoon samalla vetäen vauhtia pois. Sabre hävisi koivikon taakse räiskeen saattelemana. Lopputuloksena oli nokka, kabiini ja imukanava kämmenen kokoisina palasina ja siivessä reilun nyrkin kokoinen kolo. Palaset kuitenkin löytyivät, joten reilun kuukauden jälkeen Sabre lensi rumempana kuin koskaan.  Miltä nyt tuntuu parin kesän, kahden kaputin ja 94 lennon jälkeen? No aivan mahtavalta! Kun sain lennokin kunnolla trimmeihinsä 80 lennon kohdalla, hävisi kaikki turha jännitys lennätyksestä. Liekö sitten johtuu tottumisesta jetteihin vai mistä. Oli miten oli, tuntuu mahtavalta räimiä isolla näyttävällä koneella matalalla selällään ja kyljellään. Sabren äärimmäinen vauhti, loogisuus ja johdonmukaisuus lennätyksessä sai minut suorastaan koukkuun. Jetin lennätyksessä on jotain sellaista meininkiä mikä saa siihen upotetun (oppi)raha- ja aikamäärän tuntumaan naurettavan halvalta hinnalta. Ei häiritse yhtään vaikka yhtä lentotuntia kohti pitää viettää 10 tuntia vaihtaessa lennokin kulutusosia ja tarkastamassa rakenteita ja mekanismeja. Seuraavaksi hion ja maalaan Sabren uudelleen, asennan siihen telineluukut, teen kunnolliset scale-telinevarret ja asennan moottorin ympärille muotosuojukset. Sitten mennään vieläkin kovempaa ja matalammalla. Ja selällään. Tommi Vesalo |