TIMJET | TIMJET |
|
Projekti TimJet Ensimmäinen kosketukseni Ducted Fan -lennokkeihin ajoittuu vuoteen 1986. Tuolloin lennokkiharrastustaan kehittävä ystäväni Jussi Korolainen näytti Model Airplane News:istä moisen vempaimen kuvia ja kysyi josko sellaisen voisi tehdä ja suostuisinko kimppaan. Jussi hankkisi tarvittavan "hardwaren" ja minä toimisin pääasiallisena rakentajana puuvalmiiksi saakka sekä testipilottina. Jussi aikoi toteuttaa viimeistelyn laiteasennuksineen. Kuinka ollakkaan toteutimme ajatuksen F-15 muotoon Kress:n RK 740 puhaltimella. Olihan se aikamoista "räpellystä" , mm. vedimme Sullivanit suoraan ilmanottojen läpi koska ne eivät taipuneet muualta. Lennokissa oli servojakin useampi liikaa koska oli mm. laipat ja siivekkeet. Lopuksi pintaan reilu kerros Miranolia suojaamaan polttoaineelta. Testilennot eivät oikein sujuneet em. kämmäilyjen vuoksi ja lisäksi K&B ei suostunut toimimaan väärän kannen takia kuin sekuntteja. Silti suoritimme 3 kpl n. 30 s kestänyttä lentoa joka koostui 180 asteen kaarrosta, K&B:n sammumisesta ja pakkolaskusta. Kahdesti kone rakennettiin uudestaan ja kolmannella kerralla siitä irrotettiin talteenotettava materiaali ennen polttohautausta. Moisesta kokemuksesta jäi mieleen, että alan mieluummin tanssimaan balettia kuin rakentaisin joskus puhallinlennokin. Kiitos riitti, se ei ole minua varten...yms. kaiken maailman tekosyyt, vaikkakin jetit näyttivät kiehtovilta, muttaku...! Jussi kyllä yritti ajoittain houkutella minua uudestaan mukaan puhallinlennokkien pariin. Kävin kerran 90-luvun puolivälissä Hangon Round-Round tapahtumassa katsomassa kun ruotsalainen alitehoinen Viggen nippanappa lensi tuulisessa säässä. Lensi siellä Barracuda lennokkikin n. 3 s, jonka jälkeen sen sisäänmenevät telineet menivät yllättäen "sisään" ja jopa läpi koko siivestä startissa tapahtuneen oskillaation paiskatessa koneen kiitotiehen. Jaa-a, että tällaista tämä puhallin harrastus edelleen on. Onneksi minä en ole sotkeentunut moiseen. Vuoden 1999 keväällä Jussi kysyi olisinko halukas lähtemään mukaan katsojaksi Itävaltaan 3rd Jet Masters -kisaan elokuun alussa. Hmm... Kiinostava ehdotus kieltämättä muuta kun olisi yhdet häät järjestettävänä elokuun lopulle - nimittäin omat. Se, että en lähtenyt mukaan ei harmittanut paljoa koska olimme varanneet häämatka syyskuulle ITÄVALTAAN. Häissä ollessamme Jussi näytti tuoretta videomateriaalia kisoista ja hehkui innosta sekä "vihjaili" minua miettimään puhallin koneen rakennusta... Outo tyyppi tuo Jussi kun vain jaksaa olla innostunut niistä jeteistään - ajattelin mielessäni. Hääyön jälkeen palattiin kotiin, jossa oli sukulaiset koolla ja he vaativat vaimoani Päiviä sekä minua avaamaan lahjoja. Jotenkin viimeiseksi jäi painava lähes kuution muotoinen laatikko, jossa ei ollut mitään onnittelukorttia. Avasin laatikon miettien keltä se on ja mitä siellä o.. RAMMARI PER..le!! SE ON RAMTEC:ki! Vaimo katsoo kummissaan ja kysyy, että mikä se oikein on??.. laatikollinen ruuveja ja mustia muovin paloja??? "MIKÄ SE ON?" vaimo ihmettelee. No meikä siinä sitten selvittämään, että se on sellane puhallin, lennokin puhallin...kuin suihkumoottori vaikkakin puhallinta pyörittää mäntämoottori, joka on.... No, voi %#@????????? mitä se Jussi on mennyt tekemään. En minä puhaltimella mitään tee koska minähän en ala harrastamaan JETTEJÄ, PISTE! Olin juuri jäänyt vuoden mittaiselle vuorotteluvapaalle ja mietin syksyn pimetessä, että voisihan tässä tehdä jonkun lennokin ensi kesäksi... stuntti sisäänmenevillä telineillä tai 2-moottorinen... niin, onhan se Ramtec tuolla laatikossa. Mitäs jos laittais sen vanhan stuntin "katolle"? Paljonkohan OS 91 maksaa? Varmaan paljon ja eikä se kuitenkaan toimi paremmin kuin K&B aikoinaan! Just kaikista pahimman sisäisen kamppailun aikaan soittaa Jussi ja kertoo ohimennen Aaltion Lassella olevan edullinen Ossi... ja arveltuani sen luotettavuutta Jussi lupasi ostaa moottorin itselleen jos se ei toimi. Sitten eräänä iltana seison kotona Ossi ja Ramtec käsissäni ja manaan, että mikä minuun on mennyt. Piti nyt mennä laittamaan vähäiset rahat moiseen ja hankkia vielä tuo Bollyn pillikin pitkällä maksuajalla. Hoitoon olis mentävä. Ossin ostoreissulla sain mukaani Barracudan piirustukset 10% suurennettuina, jolloin se on sopiva OS91, RamTec -yhdistelmälle. Kerran selaillessani Jussilta lainaamia R/C Jets International -lehtiä ja näin siellä mainoksen BVM:n Banditista. Vau, onpa nätti kone. Se on SE!! Netissä syöksähdin oikopäätä BVM:n sivuille, siellä oli lisää kuvia ja vaikka mitä kivaa. Mutta se hinta 2500$ - ÄLYTÖNTÄ! Kopsasin apaattisena kolmitahot ja tekniset tiedot sivuilta. Ollappa rahaa tai edes töitä niin kyllä minä SITTEN ostaisin tuollaisen. Tutkiessani kolmitahoja hokasin, että jos Banditin pienentää n. 10% niin se sopisi rakennusverstaanani toimivaan rivitalon saunaan ja autoomme. Se olisi samankokoinen kuin Barracuda mutta paljon nätimpi. Huolestuttavana asianhaarana oli se, että mitkä siipiprofiilit toimisivat. Olihan tyviprofiili 42 cm ja kärki vain 16 cm leveä. Ettei vain tulisi kärkisakkaaja. Lylyn Matti otti asian tutkittavakseen ja päätyi E226 (kärki) sekä E228 (tyvi) profiileihin. Tosin kärkijänne kannattaisi tehdä 20 cm leveäksi ja haritusta 2,5 astetta. Olin käynyt ostamassa 100 mm styroxia aikomuksenani tehdä 1:1 malli rungosta. Mallin valmistuttua mittailin sitä josko sinne sopisi kaikki tarvittava. Pienien muutosten jälkeen malli näytti hyvältä ja päätin kokeilla saako siitä tehtyä rungon laminoimalla lasikuidun vahatun paketointiteipin päälle. Laminointi onnistui hyvin vähäisestä kokemuksesta huolimatta. Nyt minulla oli lasikuiturunko, joka on täynnä styroxia. Kristolan Ari neuvoi halkaisemaan rungon ja ottamaan styroxmuotin pois ehjänä. Näin tein ja samantien liimasin puoliskot yhteen pikaliimalla kohdistusmerkkien mukaan sekä laminoin sauman päälle lasikuitunauhan. Yrityksen ja erehdykden kautta löysin runkokaarille oikean muodon ja paikan. Ennen niiden liimaamista totesin pyrstörungon tulleen liian ahtaaksi, jonka korjaamiseksi jouduin tekemään 3 pitkittäissaumaa runkoon ja leventämää sitä myös korkeussuunnassa. Olin nimittäin unohtanut suunnitella uudelleen korkeusvakaajan kiinnityksen. Banditissä oleva tapa holkkeineen ja vääntötankoineen hylättiin ja vaihdettiin pitkään molemmat puoliskot yhdistävään hiilikuituputkeen sekä erillisservoihin. Samalla Banditmainen korkeusvakaajien A-kulma katosi. Sivu- ja korkeusvakaajat peräsimineen tein styroxista leikkaamalla ja päällystin ne 0,4 mm lentovanerilla. Siivissä päädyttiin styrox/balsa/lasikuiturakenteeseen, jossa on hiilikuituvahvisteiset erilliset salkorakenteet. Jokaiselle liikutettavalle ohjainpinnalle asensin omat servonsa kuten myös muille toiminnoille, joten koneessa on yhteensä 10 servoa. Joulupukilta on tilauksessa vakio- ja kuulalaakeroitujen tilalle digitaaliservot. Rungon sisälle sovitin Trim:in valmistaman suihkuputken pienin modifikaatioin ja puhaltimelle tulevat ductingit on omaa suunnittelua, jotka on tehty erillisillä muoteilla. Puhallin on kiinnitetty T-pukeilla etupuolella olevaan vahvistettuun vanerikaareen, johon kiinnittyy myös etummaiset siipisalot omiin koloihinsa. Takasalkojen kohdalla on myös lasikuitu/kevlarvahvisteinen vanerikaari. Kaksi takimmaista kaarta on tehty 1,5 mm etsatusta piirilevystä. Nokan 1/2-välissä on yksi kaari, johon on kiinnitetty Eurokitin pneumaattinen nokkateline. Polttoainejärjestelmä koostuu kahdesta n. 3dl satulatankista ja 150 ml hopperista, joka on ilmanottojen välissä. PA-järjestelmän paine otetaan pitot putkella puhaltimen jälkeen. Rungon nokka on tilava reilulle nokkatelinekuilulle ja tarvittaville radiolaiteasennuksille. Sitten kun kaikki roipe oli saatu sovitettua lennokin uumeniin niin oli aika radioiden ohjelmoinnille, telineiden säädöille, viimeisille tarkastuksille ja varmistuksille. Tässä vaiheessa alkoi kihelmöidä, minulla on kone kunnossa ja tulispa nyt kunnon kelit niin pääsisi testaamaan. Lopulta 16.12 lauantaina otettiin savut OS 91:stä uuden jetin uumenissa. Moottori toimi tosi luotettavasti heti 1. tankauksella (n. 7 dl). Toinen tankkaus poltettiin rullauskokeissa Pattisten lennokkiaerodromella Turussa. Kokemuksista rohkaistuneena ajettiin sunnuntaina Kiikalaan, jossa on ristikkäiset asfalttibaanat. Korolaisen Jussin tehtyä "katsastuksen" koneelle säädimme OS:n jättäen sen vielä hiukan rikkaalle ja testasimme työntövoiman. Olimme kovin jännittäneet onko ductingit oikein muotoiltu ja toimiiko ne - olihan siinä kaksi vaihtoehtoa - toimii tai ei toimi. Mittauksissa totesimme, että toimii. Työntöä löytyi vajaat 4 kiloa, joten tehopainosuhde on > 0,5 (paino arvioitu 6,5 kg. Todellinen paino tankattuna 7,1 kg) Ei kun tekemään nopeusrullaustestejä. Hyvin pysyi linjassa sivari/nokkateline miksauksen vuoksi ja päätimme kokeilla nokan kevitystä testaamalla onko painopiste kohdallaan. Noin 40-50 m kiihdytyksen jälkeen nokkaa kevitettäessä kone nousi heti ilmaan 1-1,5 metriin n. 40-50 km/h nopeudella. Tehot pois ja liitolasku eteen 150 m päähän, kun sen ei ollut tarkoitus lentää vielä. Pyöräjarrujen puuttumisen vuoksi kone rullasi vielä 100-200 m. Arveltuani vauhdin hiljentyneen riittävästi käänsin koneen ja rullasin reippaalla vauhdilla takaisin ja päätin startata koska kone käyttäytyi mukavasti ensimmäisessä hypyssä. Videokameroiden käydessä tehot päälle ja menoksi korkeusperäsimen trimmin ollessa pari naksua vedolla Jussi ohjeiden mukaan. Annoin koneen kiihtyä n. 50 m ja aloin kevyesti lisätä vetoa. Samassa kone oli ilmassa n. 20-30 asteen nousussa. Löysäsin vedon ja telineet otin sisään kun kone oli n. 30 metrissä. Nousu sen kun jyrkkeni, joten laitoin tehoja pienemmälle kaarron jälkeen ja pienensin laipat nollille. Trimmimuutoksesta johtuen nokka taas nousi ja korkeutta tuli nopeasti lisää. Kaasu 1/2-välissä trimmailin koneen vaakalentoon ja kokeilin loivia kaartoja, sakkauksia, trimmimuutoksia teline, laippa-asento ja kaasun muutoksilla. Kone tuntui vakaalta ja meni kuin kiskoilla joskin kääntyi sinne minne käski. Ainoa miinus oli pieni kaatuminen sakkauksessa oikealle täydellä vedolla. Vähäinen kokemukseni nopeista lennokeista näkyi pussille menneissä kaarroissa ja koneen ajautumisessa niin etäälle, että Jussi jo kyseli, että vieläkö kone on näkyvissä ja hallinnassa. Pian oli aika valmistautua laskuun. Telineet ja laipat ulos trimmasin koneen hiukan nokkapainoiseksi. Laajassa laskukierroksessa kone tuntui menevän oikein vakaasti ja vajoavan sopivasti joskin vahtia oli saman verran kuin trainerilla pystysyöksyssä. Finaalissa olikin paljon tehtävää koska piti korjailla pussille mennyttä finaalikaartoa ja koittaa saada kone keskilinjalle. Lopulta asiat olivat siinä mallissa, että arvelin koneen säilyvän korjauskelpoisena jos nyt tuosta ottaisi tehot pois ja antaisi koneen liukua maahan. Olinhan kuullut, että loppuvetoa ei tehdä, vain kevyt loivennus. Aika kovaahan kone kuitenkin vajosi kun otti mokoma pompan. En kuitenkaan keskeyttänyt laskua koska epäilin polttoaineen loppuvan vaan annoin koneen liitää ja kiristin vetoa vähitellen. Lopulta koneen lentorata ja maanpinta kohtasivat sopivan loivassa kulmassa, jolloin totesin koneen olevan maassa ehjänä ja rullaavaan kiitotiellä. Koitin pitää suunnan vakaana ja antaa vauhdin hidastua. U-käänöksen tehtyäni n. 300m päässä rullasin kiitotietä takaisin rullaustien kautta platalle. Kuulin Rahkasuon Kallen toteavan, että se oli poikkeuksellinen ensilento. Yleensä tässä vaiheessa etsittäisiin muovipusseja koneen jäämistöä varten. Selitys siihen, ettei siinä niin käynyt on se, että konetta on tehty ja suunniteltu hartaudella. Kaikki mahdolliset epävarmuustekijät on poistettu etukäteen saatavilla olleen tiedon ja kokemuksen perusteella. Korolaisen Jussin sekä Kristolan Arin käsittämättömän pitkä pinna puhelimitse tapahtuneen suunnittelun ja pohdiskelun sekä jatkuvan opastamisen jälkeen jaksaa ihmetyttää minua. Yli vuosi sitten Lylyn Matin pohtimat aeromystiikan koukerot pitivät paikkansa koska koneen siipi toimii paremmin kuin odotettiin. Kaatuminen oikealle siivelle johtunee rakennusvirheestä ja ilmenee vain isoilla kohtauskulmilla. Suuret kiitokset heille kaikesta avusta ja tuesta. Toisella lennolla ennen pimeän tuloa testattiin jo hiukan suorituskykyä. Totesimme koneen lentävän vaakalentoa telineet ulkona 80-asteen laipoilla n. 1/2-kaasulla, sakkaavan tosi tiukoissa kaarroissa oikealle siivelle, menevän ohilennossa ilman syöksytystä 3/4-kaasulla lujaa, tekevän hitaasta ohilennosta tehot täysille laitettaessa n. 300 m pystynousun tai n. 400 m halkaisijaltaan olevan silmukan ja tekevän ei vedetyn laskun 80-asteen laipoilla n. 55 km/h eli stuntin nopeudella. Lento-ominaisuudet yllättivät minut. Jussi kiteytti ominaisuudet seuraavasti katseltuaan testilennot uudelleen videolta: "Ihan kuin olisit lennättänyt isoa liidokkia, jossa on puhallin." Ja ihan siltä se kyllä tuntuikin. En olisi uskonut, että moinen 7 kilon lennokki lentää näin hyvin. Sitä on jo nyt helppo lennättää - ettei vain olisi paras lennätettävä mitä minulla on ollut. Se on vakaa, ketterä, nopea, hidas ja tehoakin tuntuu löytyvän riittävästi. Testilennoilla ainoat hetket, jolloin käytin täyskaasua oli startit ja pystynousut. Syy tähän oli pelko flutterista, jota ei onneksi esiintynyt. Laskut tulevat olemaan eri lyhyitä kunhan opin käyttämään laippoja ja saan koneeseen jarrut. Laskujen lyhentämiseksi ovat pyöräjarrut ehdoton hankinta. Vaikka tätä onkin vaikea myöntää niin nämä puhallin lennokit ovatkin aika mukavia ja helppoja...ehkä. Kaiken kaikkiaan 1 1/2-vuoden työ havaittiin onnistuneeksi ja tästä on hyvä lähteä tekemään parempaa versiota. Seuraavaksi asettelemme tiit-tiit-radioihinin uusia miksauksia ja säätöjä. Protoa vaivaava ylipaino poistunee huomattavasti jo seuraavassa lennokissa. Voisikos siihen laittaa pienen turbiinin.....? Ei Per.._?#@$.. en minä kyllä turbiinivehkeisiin sekoa. PISTE! Tekniikkaa: Moottori: OS 91 VRDF Puhallin: Ramtec Radiot: JR 388S Telineet: EuroKit 6-12kg Kärkiväli: 170 cm Pituus: 170 cm Paino: 6,6 kg (tankattuna 7,1 kg) Teksti: Timo Laajalahti Kuvat: Jussi Korolainen via Kalle Rahkasuo    |