TRIM AIRCRAFT SPECTRE | TRIM AIRCRAFT SPECTRE |
|
Trim Aircraft Spectre Ensimmäisen kerran näin Spectren livenä Naarajärven jettihässäkässä, vuosi taisi olla 2003. Itse otin silloin ensimmäisiä hapuilevia askeleita Sabren kanssa. Spectre vakuutti minut lentokyvyillään, sillä matalia nopeita ohilentoja läheltä katsoessani minua pelotti, niin kovaa Spectre meni. Siispä tuommoinen piti ehdottomasti saada ja kaupat syntyivätkin Spectren sarjasta. Sarjan lisäksi myyjä antoi ohjeeksi rakentaa Spectrestä kevyen. Sitä ohjetta pyrin noudattamaan parhaani mukaan. RAKENTAMINEN Rakentamisen aloitin marssimalla lennokkimyymälään tarkan vaa’an kanssa. Sitten käytin pari tuntia aikaa ja punnitsin kaikki kaupasta löytämäni 1- ja 1,5mm balsalevyt ja ostin kaikki kevyet levyt ja muutaman keskiraskaan levyn itselleni. Tässä tapauksessa kevyt tarkoittaa 1,5mm levyä, joka painaa alle 15 grammaa ja keskiraskas vastaavasti alle 20-grammaista levyä. PERÄSIMET Peräsimet viilutin 12-grammaisilla levyillä poislukien sivuvakaajan etureuna, johon käytin 16-grammaisen levyn tuomaan hieman lisää tukevuutta. Käytin myös 50-grammaista lasikuitukangasta strategisissa paikoissa vahvistamaan rakenteita. Liimana käytin tuttua ja turvallista SP-115 laminointiepoksia. Tällä kertaa valitsin rauhassa kaikkein samanpaksuisimmat levyt, sillä levyjen saumat tulisivat paistamaan todella inhottavasti kaiken mahdollisen viimeistelyn alta mikäli levyt olisivat eri paksut. Lisäksi lakkasin levyt liimapinnaltaan jotteivat ne imisi hartsia niin paljoa. Korkeusperäsimen viilujen väliin liimasin vielä kovapuiset pölkyt, joihin sitten myöhemmin liimattaisiin korkeusperäsimen akselit. SIIPI Siipi rakentuu periaatteessa samalla tavalla kuin peräsimet kuitenkin sillä erotuksella, että siipeen liimataan laskutelineitä varten järeät kovapuupölkyt. Ne liimasin polyuretaaniliimalla sen hyvän täyttävyyden ansiosta. Sarjassa tulee mukana suuri määrä vääntötankoja sun muuta turhaa roinaa. Roinan tarkoitus on heilutella siivekkeitä ja laippoja. Tämmöinen ratkaisuhan ei käy ollenkaan laatuun kun ollaan tekemässä lennokkia viimeisen päälle. Siispä annetaan roinan olla ja kaivetaan siipeen riittävä määrä koloja oikeisiin paikkoihin ja liimaillaan sinne servopukit.  RUNKO Runko on puolivalmis lasikuitupötkylä ja sinällään kohtuullisen siististi tehty. Nokkaa hioessani hioin nokan puhki, joten jouduin laminoimaan sinne hieman korvaavaa kuitua. Muutoksista voisin mainita muunmuassa kuulalaakereiden asennuksen alkuperäisten muovisten korkeusperäsinten liukulaakereiden tilalle ja nokkatelineen aukeamissuunnan kääntämisen. Alkuperäisessä ratkaisussa nokkateline aukeaa eteenpäin. Tällöin ulosotettaessa ilmavirta pyrkii painamaan nokkatelinettä sisällepäin ja teline jää helposti lukittumatta. Tämä aivan todellinen ongelma korjaantuu kääntämällä telineen aukeamissuunta, jolloin ilmavirta painaa telinettä aukipäin tehostaen samalla telineen lukittumista. Lisäksi pienenä muutoksena voi pitää runkokaareen asennettavaa nokkatelinemekaniikkaa. Sarjan mukana tulee palikat vaakasuoraan levyyn asennettavaa telinettä varten. Tämän muutoksen rakenteisiin tein siksi, että minulla sattui olemaan hyllyssä pyörimässä ylimääräinen runkokaareen asennettava nokkatelinemekaniikka. Nokkatelineluukun toimimaan saattaminen olikin sitten yhden sortin sirkus. Sen toteutin kuitenkin yksinkertaisesti servolla ja vaijerityöntötangolla. Sama servo käyttää myös laskutelineventtiiliä. Tästä virityksestä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Lopputulos kuitenkin toimii.   TYLSÄÄ Loppu rakentamisesta olikin sitä hidasta kuolettavan tylsää hornien tekemistä ja laitteiden asentamista. Kymmeniä tunteja siihenkin asenteluun meni aikaa varsinkin kun rakennusohjeissa oli joko huonoja tai ei ollenkaan ohjeita servojen paikoista. Kovasti sai miettiä, mutta lopputulos on siltä osin onnistunut.  VIIMEISTELY Pintatyöt aloitin ahkeralla hionnalla, kittauksella ja balsaosien lakkauksella. Lakkaus siksi jälleen kerran, ettei balsa imisi kuidutuksessa käytettävää hartsia niin paljoa. Päällystin puupinnat 50-grammaisella lasikuidulla yhteen kertaan poislukien siiven keskikohta, johon laitoin 5 kerrosta samaa kuitua. Kestääpähän ainakin. Toisaalta siiven keskikohdassa rasitukset ovat suuria jo siitäkin syystä, että siipi on keskeltä vain 15 millimetriä paksu! Tämä juontaa juurensa siitä, että näin saadaan puhallin upotettua mahdollisimman syvälle siipeen ja rungosta saadaan tehtyä hyvin matala. Kuidutuksen jälkeen hioin kuidun karkeuksista puolet pois ja levitin askarteluveitsen terällä nitrokittiä kuitujen päälle täyttämään ne aina niin ihanat pinholet. Sitten vaan kovasti hiomalla ja uudelleen ja taas uudelleen kittaamalla pinnat alkoivatkin tasoittua ja oli aika ryhtyä maalaamaan. Maalauksen suoritin pohjien osalta kahteen kertaan, koska ensimmäiseen käyttämääni pohjamaaliin oli eksynyt jotain ylimääräistä ja pintamaali siitä syystä teki aivan joka paikkaan kalansilmiä. Arvatkaapa kuinka kovasti kiroilin? Ei siinä auttanut muu kuin hioa kaikki maalit pois ja maalata koko roska toisella pohjamaalilla muutamaan kertaan välillä kovasti hioen. Sitten pintamaalaus onnistui maalien osalta vaan tekijä pilasi senkin runsaalla roskien määrällä maalipinnassa. Siinä vaiheessa annoin asian olla ja maalasin vaan koneen valmiiksi. Ei se kuitenkaan vaudissa näy... KOONTA Sitten olikin vuorossa loppukoonta. Kun olin rakentanut lenskarin jo kertaalleen, ei loppukoonta vaatinut ajan ja ruuvilukitteen lisäksi mitään ihmeellistä. Sen kun vaan huolellisesti ruuvasi, sääteli radioita, testasi toimintaa ja sääteli lisää... LENNÄTYS Lennätys olikin sitten aivan eri maata. Säätelin ohjainten liikeradat näppituntumalta suunnilleen ohjekirjan arvoihin, testasin radion kantomatkan ja moottorin toiminnan ja ei kun taivaalle. Siitähän riemu repesi. Ohjaus oli lievästi sanottuna herkkä. Lennätyksestä ei tullut yhtään mitään kun herkkyys vielä paheni nopeuden kasvaessa. Avustajan huudettua minulle jotain puolittajista ja kaasusta vedin puolittajavivusta ja vähensin tehoja ja kas, Spectrehän rauhoittui kerta heitolla. Ilman puolittajia olisi varmaan käynyt huonosti. Ei siinä muuta kun sitten vaan laskuun ja vetämään henkeä. Se siis lensi, mutta paljon oli vielä tekemistä. Otin korkeusperäsimestä liikettä pienemmälle, lisäsin vähän joka paikkaan expoja ja otin keulasta 20 grammaa punttia pois niin johan rupesi Spectrekin rauhoittumaan. Tekemäni muutokset olivat hyvin pieniä, painopiste siirtyi noin 2 milliä taaksepäin ja korkeusperäsimen liike pieneni arvosta 22 mm suuntaansa arvoon 18 mm suuntaansa. Noilla säädöillä se jo lensi suhteellisen siedettävästi. Korkeusperäsin on vieläkin erittäin herkkä, mutta se lienee ominaisuus eikä vika. Nyt on enemmän vikaa lennättäjässä kuin lennokissa. Spectren hidaslento-ominaisuudet ovat jotain aivan uskomatonta. Äkkiseltään voisi kuvitella, että Spectrellä ei voi lentää hitaasti, koska siinä on niin pieni siipi. Vaan voipa hyvinkin. Syitä siihen voi pohtia, mutta minulle riittää se, että se lentää. Laipat alhaalla saattaa kohtauskulmaksi saada jopa 30 astetta. Näyttävän näköistä touhua. Hidaslentoa kannattaa todella harjoitella, sillä Spectre todella tykkää vauhdista ja kuskille saattaa iskeä pahemman luokan vauhtisokeus ensimmäisillä lennoilla. Pienelläkin ylinopeudella laskut menevät kymmeniä metrejä pitkäksi. Kovassa vauhdissa Spectre etenee kuin juna. Äärettömän vakaasti ja uskomattoman kovalla vauhdilla. Täydestä vauhdista pinnasta kun koneen vetää pystyyn, niin se katoaa muutamassa sekunnissa. Uskomatonta! Tällä saa kaverit kateellisiksi. Tähän puhallinlennokkiin ei tarvitse turbiinia, sillä Spectre kulkee tarpeeksi kovaa sekä vaakasuoraan että pystysuoraan ihan puhaltimen voimalla. Sen kyllä ymmärtää kun muistaa, että Spectre on suunniteltu mahdollisimman pieneksi lennokiksi OS 91 VRDF-Ramtec-yhdistelmän ympärille. Itseasiassa Spectre kulkee niin kovaa täydellä kaasulla, että on paljon kivempaa ajaa vähän hiljempaa.   LOPUKSI.... Uskomaton lennokki, olen aikalailla sanaton. Yksinkertaisesti sanottuna Spectre kulkee!! Suosittelen. Lisäksi haluan lausua lämpimät kiitokset kaikille projektissa myötäeläneille ja apua tarjonneille. Tuskin olisin onnistunut ilman teitä. TEKNISTÄ TIETOA Pituus 172 cm Siiven kärkiväli 127 cm Paino 5,2 kg Moottori OS 91 VRDF Puhallin Ramtec Pilli Bolly DF 91 B Laskutelineet Spring Air Vastaanotin Multiplex Mini DS IPD Siivekeservot Graupner/JR DS 3328 Laippaservot Graupner/JR C5077 Korkeusperäsinservo Graupner/JR DS 8041 Sivuperäsinservo Graupner/JR DS 361 Nokkapyöräservo Graupner/JR DS 361 Kaasuservo Graupner/JR C341 Telineventtiiliservo Graupner/JR C341  Kovvoo ajua!!! |