JFM SABRE | JFM SABRE |
|
F-86 SABRE Jettejä pidetään yleensä arvokkaina laitteina. Tämä on harhaluulo, sillä jetit eivät yleensä maksa sen enempää, kuin F3B liidokit, tahi F3A stuntit. Tutkittuani asiaa osoittautuivat ne kaikkein edullisimmaksi tavaksi harrastaa lennokkeja.Miksi Jos jeteistä kiinnostunut ajattelee säästävänsä rahaa tekemällä koko koneen vaikkapa balsasta, niin ei hän siinä lopulta säästä penniäkään. Eihän koneen puusta tekeminen ole mikään synti, itsekin niin teen. Itsehän kaikki on tehtävä jos koneesta ei ole tarjolla kelvollista sarjaa. Sitä paitsi, jos rakennat koneesi itse suunnitellen ja puusta, kestää sen tekeminen yleensä moninkertaisen ajan sarjasta rakentamiseen verrattuna. Juuri harrastetunnin hinta onkin se, joka lyö laudalta pienuudellaan monen muun lennokkiluokan. Olet oikeassa huomatessasi omien mieltymyksieni hieman värittävän mielipiteitäni, mutta kukapa olisi täydellinen.Asiasta toiseen, että minä rakensin nimenomaan Jimin F-86 Sabren on silkkaa sattumaa, tai Mantereen Hannun myyntitaitoa. Englantilaisella JIM FOXILLA olevat koneet ovat kaikkialla tunnettuja halvoista hinnoistaan ja loistavista lento-ominaisuuksistaan. Sabren sarja on Jim Foxin jo yli 10 vuotta myymä, alunperin 7.5 cm2 moottorille tarkoitettu sarja. Hommasin Sabren tonnilla Mantereen Hannulta, jolle se oli ollut tullut muutaman välikäden kautta. Voimanlähteeksi päätin laittaa Spectreni voimalaitoksen, joka on sisällöltään OS 91 + ramtec puhallin ja pmp pilli. Laskutelineiksi Spring AIR:t. Alunperin kuvittelin tekeväni hienon scale koneen, mutta huomattuani, etteivät hommaamani spring airit mahtuisi siipeen, päätin profiloida projektin käyttöhorisontin uudestaan. Edellisen lauseen sisältö suomeksi kuuluu "päätin tehdä siitä räppäysvehkeen kiinteillä telineillä". Minulla oli hirveitä tuskia tämän päätökseni vuoksi, koska kiinteät landerit suihkarissa näyttävät mielestäni aika törpöiltä, koneen kuskin ikään kuin koko ajan tähytessä sopivaa pakkolaskupaikkaa. Päästyäni tämän yli aloin tutkia konetta ihan vaan lennokkina, enkä Sabrena. Työhön Päätin siis tehdä niin yksinkertaisen puhallinlennokin, kuin suinkin. Yksinkertaisuutta korostaakseni päätin toteuttaa siivekemekanismin piirustusten tavoin vaijerilla, sekä nokkapyöräohjauksen ja sivuperäsimen samalla servolla, taaskin vaijeri liikuttelemassa ohjainpintaa.Sarjan mukana tullut imukanava lensi roskikseen tehdessäni uutta sportti-imukanavaa, jonka pinta-ala on 3 kertaa suurempi, kanavoinnin muotoutuessa lähes optimiksi rammarille. Uuden imukanavan myötä hävisi taas tilaa tekniikalta, jota ei onneksi tulisikaan niin paljon. Poistokanavaa asennellessani totesin tilat, taas tosi pieniksi, siten, ettei perään saisi kunnolla sitä tukevoittavia kaaria. Sainkin temppuilla perärungon kanssa melkoisesti, tehdessäni myös peräsimen pendelimekaniikatkin kokonaan itse. Alkuperäisten ollessa kaksimetrisestä liidokista tuttua tekniikkaa. Myöhemmin asennellessani tekniikkaa runkoon huomasin, ettei sinne olisi mitenkään saanut mahtumaan paineilmasäiliötä, eikä edes venttiiliä käyttävää mikroservoa. Alkuperäispainoksessa imuilma otettiin siivessä olevan reiän kautta. Alkuperäisten piirustusten imukanava onkin täynnä radioita ja laskutelinemekanismeja. Sain kuin sainkin runkoon moottoripukit, servopukit, kaaret ja imukanavan paikoilleen. Kantopinnat Korkeusperäsimet ovat sarjassa aivan asialliset, huomioon ottamatta, etteivät ne nyt aivan piirustusten mukaiset olleet. Liimasin kumpaankin kovapuupaloilla Spectrestä ylijääneet 7 mm:n alumiiniakselit. Laitoin vielä peräsinten johtoreunaan 20 g lyijyä huolehtimaan tasapainotuksesta, jonka jälkeen 50 g:n kuitu päälle.Siipi oli sellaisenaan käyttökelpoinen tehdessäni siihen ainoastaan kolouksen puhaltimelle. Siipi on apachi päällysteinen, olleessaan aika hyvä ottamatta huomioon FOXIN käsittämätöntä kiintymistä kumiliimaan, jolla apachi on kiinni styroxissa. Koska olin päättänyt tehdä koneeseeni kiinteät laskutelineet tein siipeen 12 mm paksun uumalevyn yhdistämään siiven kolmea osaa. Uumalevyn samalla toimiessa laskutelinepuuna, joka on kummassakin siiven kuoressa kiinni. Siiven jättöreuna tulee muotoilla 40 mm leveästä kevyestä balsasta kummaltakin puolelta koveraksi. Tämä tuntui aika heikolta ja vaikealta, joten liimattuani jättöreunariman paikoilleen, tein kuvitellun jättöreunan mukaisesti sahanterällä uran, ja laminoin siihen touvin hiilikuitua. Tein saman johtoreunalle, jonka jälkeen puukottelu ja hiominen vei vain 15 minuuttia. Laminoin siipeen 50 g:n lasikuidun, tehtyäni servopukin siiven keskiosaan. Kone oli maalausta vaille, joten kaasunaamari päähän ja maalaamoon. Maalauskaavio on pöllitty renoratoja kiertävästä P51 MISS AMERICASTA, olematta mitenkään scale. Tekniikka Maalauksen jälkeen pääsin asentamaan tekniikkaa. Päätin tehdä ensin siiven, sen valmistuessa arvioni mukaan illassa, servo ja laskutelineasennuksineen.Sorvasin messingistä 3 mm vaijeriin juotettavat kierreholkit, joihin saisi pallolinkit mukavasti. Pujotin vaijerin siipeen ja asensin servon paikoilleen. Heilutellessani radioideni tikkua saatoin nyt liikuttaa siivekettä ja jättää sen jompaan kumpaan laitaan sen ikinä palautumatta. Vaijerisysteemit ovat täysiä paskoja. Koska olin tekemässä käyttökonetta, jota tulisi olla hauska ajaa, revin vaijerin ja servon siivestä. Hypittyäni vielä hetken vaijerin päällä, tein vanerista servokotelomallineet, joilla sain leikattua siipeen servoluukut. Kairattuani styroxia pois liimasin vaneriset servokotelon seinät ja pohjat paikoilleen. Tällättyäni servot koteloihinsa silikonilla ja tehtyäni tönikset 3 mm hopeateräksestä pallolinkit päissään, alkoivat ohjainpinnat liikkua mielestäni niille tarpeellisella kurinalaisuudella. Ongelma oli aikamoinen sillä Sabren siivekkeiden ollessa puolen siiven mittainen on MAX siivekeliike suuntaansa vain 8 mm. Kiinnitettyäni laskutelineet oli siipi valmis. Huomioni kiinnittyi seuraavaksi sivuperäsimeen jonka vaijeri huoletti minua. Todettuani typeryyteni tein saman kuin siivessä, eli nykyään sivaria ohjaa oma servo. Seuraavaksi asensin peräsimet. Korkeusperäsinpuoliskot liittyvät toisiinsa rungon sisälle asennettavalla alumiini möykyllä (tein sen itse!), jossa on pitkä horni. Katsottuani silmällä korkeusperäsimiin saman asetuskulman, tiukkasin ruuvit ja asensin korkkariservon paikoilleen. Seuraavaksi liimasin poistokanavan uretaanilla paikoilleen. Asensin puhallinyksikön, ja kaasuservon. Sitten nokkapyöräservon, tankit, vastari ja akun. Kone oli valmis! Lopuksi Rakennusvaiheessa asensin puhallinyksikön otettuani neuvoista vaarin, niin eteen kuin mahdollista. Tämän ansiosta painopiste asettui, kuin itsestään paikoilleen, tankkien tullessa painopisteeseen. Sanomattakin selvää on, että odotan koneelta suuria. Ensi kesä tulee näyttämään mistä kana kusee.Koneen rakentamiseen meni: 100 tuntia. Purkillinen disperiiniä. Pari neliötä lasikuitukangasta. Tönkkä hartsia. Terveys. (lue. Epoksiallergia) Sabre II Jatko-osalle, yleensä asetetut vaatimukset, on kautta ilmaisukeinojen historian ylittäneet lopputuloksen tason. Niinpä tyydynkin lyhyesti kuvailemaan Sabren viimekesän lukuisia hetkiä omassa elementissään.Hangon RoundRound tapahtuma tulikin sopivasti Model Expo harrastemessujen jälkeen kutittelemaan päässäni nuokkuvan lennätyskärpäsen hereille. Eipä silti, olinhan kyllä lennätellyt koko talven kaikenlaisia ropelihärveleitä, mutta eipä Ferraria suljetulla radalla kokeilemaan päässyt juuri kauppakassista innostu, noin huvittelumielessä. Niinpä olin talven lennätyksillä lähinnä pitänyt tuntumaa yllä varsinaisiin kesän koitoksiin. Messuilta päästyäni kävin kotikentälläni koekäyttämässä Sabreni polttoainejärjestelmän, joka oli ollut koneen valmistumisesta lähtien yön tuntien pohdintojen kohde. Koekäytöissä huomasin kaiken toimivan mahtavasti. Näin ollessa saatoin rentoutua ja ladata koko loppuviikon akkujani. Ensilento Sääennuste ei kovin kummoista keliä luvannut, vaan siitä huolimatta lähdimme Korolaisen Jussin kanssa kurvailemaan aamutuimaan kohti Hangon Täktomin lentokenttää. Päästyämme paikalle oli meitä vastassa Åkerfeltin Atte parin paikallisen harrastajan kanssa.Alkuvaikutelma tapahtuman olemuksesta jäi varsin suppeaksi. Syy vähäiseen osanottoon selkeni auton ovea avatessani, joka lähes repeytyi irti tuulen tempomana. Hatusta kaksin käsin kiinni pidellen loin katseeni kentän tuulipussiin, tai siihen mitä siitä oli jäljellä (pelkkä vanne) syvään huokaisten. Eipä olleet tuuliolosuhteet mitenkään ainutkertaiset, sillä tehdessäni Spectreni ensilentoa samaisella kentällä olivat olosuhteet lähes samanlaiset, tuulen ollessa tälläkertaa hieman leudompi puuskien ollessa kuitenkin äärettömän väkivaltaisia. Kellon lyödessä kymmenen ja tapahtuman virallisesti alettua käynnistin moottorin ja rullailin kiitoradalle. Tuulen ollessa suoraan sivulta päätin nousta itää kohti. Koneen syöksyttyä pitkin kentän pintaa parikymmentä metriä, tempaisin sen irti maasta, jonka jälkeen kone teki rauhallisen pompun, jatkaen siitä syöksyään kohti korkeuksia. Jouduinkin trimmaamaan konetta kolme napsua vedolle, jonka jälkeen kone eteni suoraviivaisesti. Huomasin jo ensi sekunttien aikana ettei sabren ensilento ottanut ollenkaan niin koville kuin Spectren, jossa vapisin kauttaaltani. Tällä kertaa nautin ensilentoni joka hetkestä suunnattomasti. Kokeillessani koneen ohjaimia totesin koneen tekevän vaakakierteen turhia kiemurtelematta, ja ohjaimien toimivan pehmeydestään huolimatta erittäin tehokkaasti. Lähtiessäni kokeilemaan koneen pystynousukykyä hidastettuani ensin nopeuden tyhjäkäynnillä ja vedettyäni koneen pystyyn kaasun avaten, oli minun lopetettava pystykerteitteni tekeminen ennen kuin kone olisi noussut rajoittuneen näkökykyni tavoittamattomiin. Potkua koneessa oli siis aivan riittävästi, sillä kaasun asento kävi varsin harvoin tapissa. Tehtyäni kolme kentän pintaista (n. 0.5 m) ohilentoa valokuvaajan mieliksi aloinkin suunnitella laskua. Olin huomannut koneen jatkuvuuden olevan jopa tyypillistä puhallinkonetta suuremman ulkona törröttävistä laskutelineistä huolimatta, joten yritin toden teolla skarpata laskuun. Manauksistani huolimatta oli koneen nopeus minut ohittaessaan varmasti yli 80 km/h, kuitenkin puuskien heitellessä sitä milloin kyljelleen ja milloin selälleen, koneen laskeutuessa kuitenkin (eikä vähiten ohjaajan ansiosta) teräksisille jaloilleen. Laskussa jostain syystä sortui vasen päälaskuteline, joka seurauksena kone suistui kiitoradalta ulos vasemmalle. Ohilentojen kuluessa oli Jussi suputtanut korvaani jotain tolpista kentän laidalla. Olin kuitenkin rehvakkaasti tuhahtamalla kuitannut nämä varoitukset turhanpäiväisinä. Seuratessani koneeni hurjaa ulosajoa kentältä ehti muutamassa millisekunnissa tukkani nousta pystyyn( huolimatta ÄLYTTÖMÄSTÄ tuulesta) huomatessani ansoituksen kentän reunassa. Tällä kertaa oli kuitenkin aika käyttää päivän tuuri, eikä mitään pahaa päässyt tapahtumaan. Jälkipyykki Vaappuessani merikarhun tavoin sabre kainalossa kohti varikkoa, olisi minusta pitänyt ottaa valokuva, sijoitettavaksi ilmailumuseoon, esimerkiksi lajitovereille lennokkiharrastuksen tuottamasta riemusta parhaimmillaan. Sabre on tosi hyvä kone! Koneen nopeus yllätti, vaikka sen olisikin pitänyt olla minulle itsestään selvää. Koneen viilettäessä taivaalla ei laskutelineitä todellakaan ehtinyt nähdä. Näin oli arvellut eräs samaisia koneita omistanut Britti, nähdessään himmelini messuilla.Tuulesta huolimatta kaikki koneen ominaisuudet tuntuivat olevan parasta A-ryhmää. Laskutelineiden sortuminen oli aluksi hämmästyttänyt minua, mutta myöhemmin rakennetta pohtiessani tuntui tapahtunut väistämättömältä. Mokani on liian nolo sitä tässä selvittääkseni, mutta jos kiinnostaa tosi paljon, niin soittakaa. Korjasin laskutelinepuuni välittömästi hangosta päästyäni, ja nyt sen on uutta ehompi. Juteltuani Janne Huuhtasen kanssa ensilennostani kertoi hän minulle Jim Foxin raportoineen näkemästään Sabresta jossa oli voimanlähde ratkaisu samanlainen kuin minulla. Kone oli Foxin mukaan lentänyt Spectren vauhtia. Enpä epäile Jimiä. Seuraava lento tapahtui räyskälässä. Ensimmäisissä kaarroksissa olin kuulevinani hassun sivuäänen, joka alkoi minua kovasti hermostuttamaan. Aloinkin kaavailla heti laskua, josta ei tahtonut tulla mitään. En meinannut saada Sabrea millään mahtumaan Räyskälän kentälle. Huomasin myös painopisteen olevan liian takana. Sain kuin sainkin Sabren lopulta alas, ja päätin tehdä pieniä muutoksia ennen Jämin leiriä. Päätin parantaa siivekkeiden jämäkkyyttä vaihtamalla nykyisten hitekin servojen tilalle JR:n servot, mutta tutkittuani siivekkeitä lähemmin totesin tehneeni liian lyhyet siivekehornit. Olin jo irroittanut toisen servoista huomatessani tämän valmistusvirheeni. Tälläsin servon takaisin paikoilleen ja leikkasin lasikuitulaminaatista uudet hornit tuplamittaisina. Toinen parannus, jonka totesin pakolliseksi koneeseeni oli laipat. Loppuun voisin kiteyttää sabren pääominaisuuden olevan loistava hinta / lennätyksen riemu suhde. Teksti ja kuvat: Ari Kristola    |