JFM HAWK | JFM HAWK |
|
Projekti HAWK -Feeniks-linnun nousu ja tuho TAUSTAA Erinäisten sattumien kautta käsiini ?joutui? monien tunteman Matti Palokankaan vanha Hawk, joka oli Matin Jim Foxin sarjasta rakentama, varustettuna Ramtecin puhaltimella ja OS 91 motilla. Siitähän se riemu repesi, kun tuli ensilennon aika. Alunperin ensilento oli tarkoitus lentää Rakun kentällä Petikossa, mutta, luojan kiitos, sisu meni kaulaan ja jätin sen lennettäväksi Pieksämäellä Naarajärven lentokentällä. (Syy selviää myöhemmin?) Eräänä iltana oli sitten se odotettu ja pelätty ensilento edessä. Viimeiset tarkistukset: radiot, telineet, tankkaus, seoksien säätö. Kun kaikki oli testattu ja motti käynnissä, niin eikun ylös! Ensimmäinen lähtöyritys epäonnistui löysällä olleiden telinelankojen vuoksi. Konetta ei yksinkertaisesti saanut kiihtymään, saati suoraan kulkemaan. Kun langat oli kiristetty, yritettiin uudelleen. Kone lähti kiihtymään? Hivenen joutui käyttämään sivaria, kunnes vauhtia alkoi olla noin 60- 70 metrin kiidon jälkeen. Aloin vetää hiljalleen sauvaa ja ehkä 100 m tietämissä kone viimein irtosi ja asettui lähes itsekseen noin 15 asteen kulmaan nättiin nousuun. Heti alusta oli selvää, että kone lentää kuin luoti: erittäin stabiilisti. Otin telineet sisään ja laipat (noin 10 astetta) ja aloitin kurvin takaisin päin. Kaikki meni puoleen väliin asti hyvin, kunnes totesin ettei kone tottele ohjausta! Voi jumankauta, näinkö tässä kävi? Jettiura ohi ennen kuin ehti edes ladulle! Että oli toivoton olo, kun ei voinut kuin katsoa konetta, joka paahtaa puoliksi kyljellään, täysikaasulla, vajoten, kohti kuusikkoa! 3-4 sekunnin ajan kuului ankara läiske, kunnes tuli hiljaista? Kesti tovin, ennen kuin löysimme putoamispaikan, jossa näky oli aika masentava. Koneen rippeitä oli 20 metrin leveydellä pitkin putoamisuraa, kone oli kyntänyt 40 metriä läpi puiden, joista katkeilleita oksia ym. oli hujan hajan koneen osien seassa. Siivet olivat neljänä irtokappaleena maastossa. Runko roikkui pyrstöstään puussa, joka oli lävistänyt perärungon ja halkaissut sen neljään osaan, kuin banaani olisi kuorittu. Mutta ihme kyllä, se oli sunnilleen silti yhtenä kappaleena. Putoamispaikalle mennessä olin varma, etten tarvitse Zappia enää tähän koneeseen, mutta toisin kävi! Hirvittääkin ajatus siitä, että olisin tehnyt tämän lennon Rakun kentällä. Mitä oliskaan voinut sattua, jos joku onneton olisi saanut Hawkin niskaansa? Joten, hyvät ystävät, menkää mahdollisuuksien mukaan suorittamaan koelennot kentälle, jossa on tilaa (eikä valopaaluja, joista lisää tuonnempana?).    Jälleenrakennustyö Aloitin kartoittamalla vauriot ja samalla purin rungosta tekniikan pois. Onni onnettomuudessa oli, että tekniikka säilyi ehjänä ilman vaurioita.Vinkkinä vaan, että kaputin yhteydessä kannattaa kerätä kaikki mahdollinen sälä talteen. Etenkin kuituosat helpottavat oleellisesti koneen korjausta. Aaltion Lassella oli onneksi rakentamaton Hawkin sarja, josta sain profiilit ja siiven mitat. Nuolikulmat ym. pikkujutut otin vanhasta siiven jämästä. Siipien perusrakentamista en aio ruveta tässä selvittämään, koska oletan, että tieto on jo hallussa. Puutun lähinnä erityispiirteisiin. Siipibalsat teippasin yhteen ja lakkasin molemmin puolin Saponi-lakalla, ettei laminointi Epoksi imeydy balsaan, vaan todella toimii liimana eikä painolastina! Levyjä ei tarvitse liimata yhteen, vaan se hoituu itsekseen siiven laminoinnin yhteydessä. Jättöreunan sisäpuolelle laitoin 50 g lasikankaasta 50 mm leveän soiron, jonka tarkoituksena on jäykistää jättöreunaa. Samoin laitoin laskutelineiden kohdille sisäpuolille 50g kuitupalat. Balsat punnitsin siten, että molemmissa siipipuolikkaissa oli samanpainoiset materiaalit. Jättöreunoihin tulevat levyosat valitsin kovempaa laatua kuin keskiosiin lähinnä lujuussyistä, koska jättöreunoista tehdään myös ohjainpinnat. Syysuunnat asetin jättöreunan suuntaisesti. Hartsia kului 57 g koko siipeen. Epoxin sekoitussuhteet kannattaa punnita aina. Huomioi seuraava asia: Jos käytät esim. kevytfilleriä jossain, niin lakkaa se ennen laminointitöitä! Muussa tapauksessa saatat ihmetellä kuivia kohtia laminaatissa. Kevytfilleri imee tosi tehokkaasti Epoxit pois sieltä, missä sitä tarvittaisiin! Ennen pintabalsojen laminointia laskutelineiden kohdille kannttaa laittaa uumalevyt, joihin kiinnitetään varsinaiset laskutelineiden kiinnitysvanerit. Uumalevyjen liimaukseen käytin polyuretaaniliimaa, koska se täyttää mahdolliset raot ja saa aikaan maksimaalisen liimapinta-alan ja -lujuuden. Pintabalsojen laminoinnin jälkeen siipiaihiot hiotaan mahdollisimman tasaisiksi, piirrotetaan ohjainpintojen paikat ja leikataan ne irti. Kun kaikki rimoitukset ym. ovat valmiit, leikataan 50 g kuitua koko siiven pituinen pala, joka laminoidaan ensin. Sitten leikataan pienempi pala, joka ulottuu yli koko siiven keskiosan laskutelineestä toiseen. Toinen puoli tehdään samoin. Epoxin määrä on laminoidessa oikea, kun pinta jää hivenen kiiltäväksi. Sitä ei kannata imeyttää kovin paljon pois, koska silloin laminaattiin jään runsaasti reikiä, joita viimeistelyvaiheessa joutuu tukkimaan esim. nitrokitillä. Ohjainpinnat laminoidaan erillään. Hornit valmistetaan lasikuitulevystä kaksinkertaisina eli levyjen väliin pitää mahtua pallonivelliitin. Ne täytyy asentaa ennen laminoinnin aloittamista. Pintakäsittely aloitetaan levittämällä koko siiven yli ensin nitrokittikerros ja sitten ruiskufiller, esim. Sikkens 3:1. Tämän jälkeen siipi hiotaan kapulaa käyttäen, jos tarve vaatii, lisätään toinen kerros ruiskufilleriä, jota hiotaan kunnes siipeen laminoitu kuitu alkaa hieman kuultaa sen läpi. Kun hionta on valmis, siipi voidaan maalata. On suositeltavaa käyttää 2K automaaleja niiden polttoaineen keston vuoksi. Rungon korjaamisen aloitin liimaamalla perärungon kokoon irronneista lasikuidun paloista. (Tässä vaiheessa kaputtipaikasta löydetyt irtopalat ovat kullanarvoisia!) Kun se oli valmis, laminoin rungon sisäpuolelle rikkoutuneisiin kohtiin uutta kuitua. Sitten kitattiin murtuneet alueet ja lopuksi tehtiin pintakäsittely kuten siivessä. Liimana kuituosiin kannattaa käyttää syanoakrylaattiliimaa sen hyvän imeytymiskyvyn vuoksi. UUSI YRITYS Alkajaisiksi selvitettiin syy edelliseen kaputtiin. Syyksi paljastui usean yhteensattuman summa, joista ensimmäinen niistä oli viallinen lähetinantenni. Se kannattaa vaihtaa esim. kahden vuoden välein tai mitata sen toimivuus esim. vastusmittauksella antenni auki, jolloin mittarin tulee näyttää lähes nolla-arvoa. Toinen syy oli viallinen vastaanotin, jonka herkkyys oli heikko. Näin ollen ohjattavuuden kadotessa kone on ilmiselvästi mennyt kantomatkan ulkopuolelle. Kun kone oli saatu jälleen kuntoon, menin Ylivieskan lentokentälle ?koettamaan kepillä (keväistä) jäätä?? Kaikki sujui hyvin, kunnes kesken nousukiidon kone yksinkertaisesti ryöstäytyi käsistä ja siipi osui kentän valopaaluun, minkä seurauksena siiven lisäksi hajosivat myös peräsimet. Syytä tutkittiin mm. kuvatusta videomateriaalista ja kyselemällä katsojien havaintoja tapahtuneesta. Syynä oli se, että Hawkin pendeliperäsimen keskitys oli pielessä, mitä en ollut huomannut tarkistaa. Tämä aiheutti sen, että koneen kiihtyessä peräsimet nostivat päätelineet irti maasta, jolloin koneen ohjattavuus katosi. Ilmiötä ei nähnyt koneen takaa, vaan katsojat olivat kiinnittäneet huomiota ?nyökkimiseen?, jonka perusteella aloin tutkia pendelin asetuksia. Pettymys oli luonnollisesti valtaisa, kun kone oli jälleen invalidi! Kone tuli korjattua seuraavan viikon aikan lähinnä v---tuksen voimalla siihen kuntoon, että sitä voi kokeilla uudelleen. Tietoisena Mr Murphyn vaikutuksesta lentolaitteisiin jätin koneen viimeistelemättä, kunnes tietäisin, että se varmasti lentää! Seuraavana viikonloppuna lähdin jälleen Pieksämäelle koettamaan onneani? Moottorin ollessa tyhjäkäynnillä ja koneen seisoessa mietin, että ?kuinkahan äijän käy? ja työnsin kaasun auki: Kone kiihtyi ilman minkäänlaisia ongelmia nousussa, sain sen onnellisesti ilmaan ja jälleen totesin, että kone lentää kuin luoti! Trimmaustarve oli hyvin vähäinen: kone on todella nopea, herkästi ohajukseen reagoiva, mutta ohjaustuntumaltaan miellyttävä. Ongelmia tuotti vain laskeutuminen, koska kone oli erittäin ?liukas? eli sen hidastaminen oli vaikeaa tottumattomuuden vuoksi. Tästä syystä ensimmäinen lasku oli niin kova, että renkaat jättivät koneen alapintoihin mustat jäljet. Kaikesta huolimatta olin todella tyytyväinen, sillä kone oli ensimmäistä kertaa lennon jälkeen ehjä! Kokemuksesta opittua Tarkasta ennen lentoa: - Painopiste (Onko sallituissa rajoissa?) - Radiot (Kantomatka testattava sekä antenni sisällä että ulkona!) - Laskutelineet - Pendeliperäsimen keskitys (Mittaa siiven kulma ja aseta pendeli sen mukaan keskelle) Varaudu: - tavallista pidempään kiitomatkaan - huomattavasti kovempaan lentonopeuteen - herkkään ohjaukseen Muista, että jettihomma voi vaatia enemmän sinniä kuin kovaa päätä! Ps. Erikoiskiitokset teknisestä- ym. avusta Ari Kristolalle, Lasse Aaltiolle ja Jussi Korolaiselle. Teksti: Sauli Nisumaa Kuvat: Sauli Nisumaa ja Jussi Korolainen |