PHILIP AVONDS F-15 | PHILIP AVONDS F-15 |
|
F-15 Eagle Alkutunnelmat Pitkähkön odotuksen jälkeen kävi maahantuoja itse hakemassa sarjani Belgiasta. Saatuani sen rakentelutilaani aloin tutkia paketin sisältöä kohtuullisella innolla. Mitä edemmäksi pääsin paketin sisällön tutkimisessa, sitä oikeampaan huomasin osuneeni arviossani sarjan laadusta. Odotusaikana oli päätynyt päätelmään koneen super laadusta, joka mielestäni tulisi sijoittumaan johonkin jimin ja Bollyn välimaastoon. Optimistina ajattelin sen olevan tietysti lähempänä Bollyä. Harmikseni huomasin sen kuitenkin olevan lähempänä Jimiä. Runko oli ihan kohtuullinen, kuitenkin parin seikan häiritessä voimakkaasti. Kuitujen suunta rungossa oli 45 astetta väärä. Tämä tarkoittaa sitä, että runko voisi olla huomattavasti vahvempi, tahi kevyempi. Toinen häiritsevä seikka oli suuren luukun toteutus. Ällistyttävä luukku on tehty erillisessä muotissa, jotta se olisi vähätöinen ja oikean muotoinen. Periaate on loistava, mutta toteutus on mennyt metsään, luukun sovittamisen ollessa paikoitellen mahdotonta. Saadakseni luukun sopimaan paikoilleen oli minun käytettävä koko koneeseen varaamani kärsivällisyys, sekä tuotettava runsaasti hiomapölyä. Tutkiessani valmiiksi päällystettyjä siipiä, sekä peräsimiä, aloin katua tilaustani valmiiksi päällystetyillä pinnoilla. Siinä oli jo kylliksi kestämistä, että olisin kyllä voinut valkata kevyempiäkin balsoja, vaan lisäksi kaikkiin aihioihin piti liimata vielä erilliset jättöreunarimat, kun jättöreunat yleensä syntyvät automaattisesti siipeä päällystettäessä. Katseeni siirtyessä muihin koneen tilpehööreihin oli pettymys karvas tutkiessani kabiinin valmistamiseen tarkoitettuja suurenmoisia pursotteita, niiden ollessa paria dekaadia odottamaani huonommat. Olin mennyt tilaamaan koneen mukana Scale laskuteline luukkusarjan, joka myöskin osoittautui kohtuuttomaksi pettymykseksi. Luukkusarjan mukana tuli kolme autenttista lasikuitulätkää ja sylinteriä höystettynä letkuilla ja venttiileillä. Ihmetykseni syveni pian näyiksi terrori-iskusta. Eaglen päätelineissä kun on kolme itsenäistä luukkua, joita pitäisi mukana tulleen autenttisen lasikuitulätkän imitoida yhdellä sylinterillä. Tilaukseni sisälsi myös Drop Tank setin, joka oli sitten osanen, jota saatoin tarkastella ilman hermoista korviini kantautuvaan rutinaa. Koneestani puuttuvat vaneriosat, ja muutamat tilpehöörit tulisivat jälkitoimituksena, joten niiden suurenmoisuutta oli minun onneksi mahdotonta tarkastella tässä vaiheessa. Runko Jäähdyteltyäni viikon aloin läimiä konetta läjään minkä pystyin, ilman vaneriosia. Ensialkuun sovitin luukun runkoon, joka oli aivan yhtä työläs kuin sen kuvittelinkin olevan. Hikeä erittävän hiomisvaiheen jälkeen se kuitenkin meni jo paikalleen kohtuullisella voimalla. Keksittyäni sopivan kiinnitysmenetelmän saatoin alkaa siistiä rungon ja tankin saumoja. Saumat siistittyäni vesihioin koko rungon päästäkseni eroon rungossa lymyävistä irrotusaineista. Sovitin keulan runkoon, ja ruuvasin sen paikoilleen kuudella neljän millin ruuvilla. Laminoinkin rungon saman tien yhdeksi kappaleeksi, sekä täyttelin saumakohtaa mikropalloilla. Huomasin liimatessani keulaa runkoon, sen tarvitsevan lisää hiomista, sillä kohtiin joita en ollut riittävästi hionut ei epoksi juurikaan tarttunut. Koneen keulan olin onnistunut hiomaan tasaiseksi ja kauttaaltaan karkeaksi, sensijaan rungon lukuisat tasaiset pinnat aiheuttivat kovasti päänvaivaa. Runkokaaria runkoon tulee ihan kohtuullinen määrä kunhan pitää mielessä laskutelineiden kiinnittyvän myös runkoon. Ensimmäiseksi liimasin runkoon nokkatelineen vaatimat tukirakenteet sekä pääkaaren, johon siivenkiinnitysmekanismit ensin kiinnitin. Nokkatelinekaarien asennuksessa tuli yllättävä tenkkapoo, sillä heimoveljeni koneen puuosapussissa oli erilaiset vanerileikkeleet kuin omasta pussistani löysin. Hannu oli liimanmnut koneensa keulaan kaaren, joka nosti laskutelinemekanismin kiinnityspistettä tuuman verran ylöspäin mahdollistaen nokkatelineen autenttisen käytöksen. Moista versiota en omasta puuläjästäni löytänyt, joten jouduin rakentelemaan itselleni uuden osasen. Vuoroon tuli imukanavien HUS-kittien tekeminen, jota olin viivyttänyt parhaani mukaan, sillä muutaman tuhannen pienen reijän poraaminen suoriin riveihin on minusta tuntunut aina varsin vastenmieliseltä projektilta. Muutaman terän tylsyttyä tälläsin reijitettyjen alueiden päälle vaahtokumi & lasikuitu sandwitchin (voileipä) pitämään mölyt sisällään. Karhensin liimapinnat kanavista ja rungosta ja työnsin töttöröt paikoilleen. Nyt saatoin liimata puhallinpukin kaaret paikoilleen. Saatuani puhaltimen istumaan oikealle paikalleen, kiinnitin imukanavat takapäästään puhaltimeen ja liimasin ne etupäästään kiinni runkoon. Tasot Hartsien kovettuessa liimailin peräsimiin johto-, jättöreunarimat ja kärkikappaleet , hioakseni ne saman tien muotoonsa. Siipiaihiot näyttävät päällisin puolin tarkasteltuina sangen epäonnistuneilta, sillä aihioiden jättöreunat ovat keskeltä kolme milliä ohuemmat, kuin kärjissä. Vilkaisu piirustuksiin vaimentaa raivon, sillä Eaglen jättöreuna on kaikkea muuta kuin suora. Jättöreunasta tulee leikata pois eniten juuri ohuimman jättöreunan kohdalta, joten lopputulos jättöreunarimojen viimeistelyn jälkeen on hämmästyttävän hyvä. Johtoreunojen hiomisessa saa olla tarkkana siiven scale harituksen yllättäessä helposti. Liimattuani vielä kärkikappaleen ja hiottuani sen olinkin tehnyt kaiken voitavan pintojen suhteen ennen vaneriosien saapumista. Sivuperäsin Vuoroon tuli sivuperäsinmekanismipohdinta. Olen usein käyttänyt upotetuissa saranalinjoissa Dubron tappisaranoita, ikinä niihin kummemmin kiintymättä, niiden huikean klapin vuoksi. Niinpä olinkin päättänyt käyttää suurimpia mahdollisia kavanin lattasaranoita. Sivuperäsimen Scalemaisuuden säilyttämiseksi on pakko hoitaa voiman välittäminen niihin vääntötangoilla, jotka välittäisivät servon tahdon rungon sisältä peräsimeen. Vääntötangoksi olin ajatellut hiilikuituputkea, jonka laakeroisin sivuperäsimen tyveen ennen sen liimaamista paikoilleen (tiedän ei mikään paras mahdollinen ratkaisu). Servon voisin tällaisella järjestelyllä asentaa korkeusperäsinservon alle, jolloin pääsisin siihen käsiksi samasta luukusta kuin korkeusperäsinservoon. Sahasin vakaimet irti peräsimestä ja normaalien rimotusten jälkeen sovitin leikkauksen kummallekkin puolelle ohuen lasikuitylevyn ulottumaan saranalinjaan. Kairattuani vielä hiilikuituputkelle kanavan styroxiin, saatoin laakeroida sen paikoilleen sorvaamallani nailonisella holkilla. Hionnan jälkeen olivat sivuperäsimetkin puuvalmiit. Korkeusvakaajat F-15 korkeusvakaajat ovat pendeli tyyppiset, joten niiden tekeminen on todella yksinkertaista. Valmistin tavalliseen tapaan tason reunat. Akselitappikotelon ja tyvikaaren liimaamisen jälkeen saatoinkin tehdä viimeiset hionnat ennen kuidutusta. Härpättimet Erilaiset osaset, joilla on tarkoitus tuoda koneeseen lisää ilmettä ovat tavallisuudesta poikkeamatta tehty mahtavan ohuesta ABS muovista. Ikävä kyllä, useat näistä osista joutuvat niin pienelle rasitukselle, kuin vain ulokkeet yleensä eivät joudu, johtuen sivuperäsimen ja siiven kärjissä olevista kiinnityspisteistään (jos selvisit tästä käänteisiä merkityksiä sisältävästä lauseesta Onnittelen). Ehkäistäkseni etukäteen todennäköiset ikävät rapistumat päätin sorvata kyseiset pyörähdyskappaleet kovapuusta ehkäistäkseni näin painajaiset lyttääntyneistä ulokkeista. Loppujen lopuksi en kuitenkaan tullut liimanneeksi koneeseeni ainoatakaan uloketta. Laskutelineet Eagleen on tarjolla parikin erilaista jousitelinevaihtoehtoa. Avondsin omat telineet maksavat kuitenkin niin paljon, etteivät ne välttämättä houkuttele, sillä koneesta joutuu muutenkin maksamaan itsensä häikäisevän kipeäksi(jos on köyhä kuten minä). Toiset tarjokkaat tulevat CJM:ltä, jotka ovatkin hintansa puolesta varsin haluttavat maksaessaan puolitoista tonnia, sisältäen varret, telinemekanismit ja kaikki tilpehöörit aina paineilmaventtiilejä myöten. CJM:n telineet ovat kuitenkin niin kaukana esikuvistaan, ettei niiden luoma houkutus ole riittävä hölläämään kukkaron nyörejä ostopäätökseen asti. Niinpä jääkin vaativalle rakentajalle ainoaksi vaihtoehdoksi rakentaa itse nämä tärkeät osat koneeseensa. Niinpä teinkin laskutelinevarret alumiinista, ja asensin koneeseeni lankatelineet. Viimeistely Koneen tasot käsittelin minulle epänormaaliin tapaan silkillä, jonka maalasin normaaliin tapaan automaaleilla. Rungossa täytyi minun kiinnittää huomiota ainoastaan rungon keskisaumaan, jonka jälkeen sen maalaaminen saattoi alkaa. Olin päättänyt olla laittamatta koneeseeni ainoatakaan tarraa, joten valitsin koneeseeni mahdollisimman yksinkertaisen maalauskaavion. Viimeistelyssä silkki osoitti olevansa ylivoimaisen kevyt tapa pinnoittaa kone, sillä yksi siipipuolisko nosti painoaan ainoastaan 30 g pitäen sisällään kaiken viimeistelyn. Laiteasennukset Korkeusperäsinservoiksi olin valinnut JR:n 4000 servot, joiden pitokyky on JR:n superservoille tyypillisen lyömätön. Sivuperäsinservoiksi olin valinnut JR:n 341 miniservot, jotka ohuutensa ansiosta sopivat sivuperäsimien sisälle. Nokkapyöräohjaukseen laitoin JR:n 511 parannetun vakioservon, ja muiksi koneen servoiksi kaasu, laskuteline ja drop tank servoksi asensin JR:n 341 miniservot. Tilaa asentaa laitteet on rungossa ruhtinaallisesti. Kun vielä ainuttakaan servoa ei minun tarvinnut asentaa siipiin, oli homma sangen nopeaa. Puhaltimen ja tankkien asentamisen olisi niin ikään oli luullut olevan erittäin suoraviivaista, runsaiden tilojen ja koetellun konstruktion myötä, vaan toisin kävi. Rungon kaarihässäkät on suunniteltu Ramtekin aikaisemmalle mallille, jonka kiinnityskorvakkeet olivat nykyistä taaempana. Niinpä puhallin siirtyy nykyisellä kiinnityksellään taaemmaksi imukanavien jäädessä samalla liian lyhyiksi. Niinpä 3 mm:n lasikuitulevustä ja 15 mm:n vaimennuskumeista tein puhaltimelle lisävaimennetun kiinnityksen, joka siirti puhallinta samalla eteenpäin tarvittavat millit. Painopisteen asettuminen kohdalleen ei taasen tuottanut yhtään ylimääräistä päänvaivaa, sillä puhaltimen ollessa painopisteen etupuolella ja keulan ollessa metrin päässä painopisteestä oli sangen helppo eliminoida servojen ja peräsinten paino asentamalla ainoastaan 180 g;n painoinen akku koneen keulaan. Tämän ansiosta saatoinkin käyttää koneessani JR:n mikroservoja, joiden ansiosta pienemmän akun kanssa radioni olivat 150 grammaa kevyemmät. Lennätys Olen aina tehnyt jettieni ensilennot Hangon Round Round tapahtumassa, enkä tehnyt eaglenkaan kohdalla poikkeusta. Pienen alkusähellyksen jälkeen (puhaltimen spinneri otti kiinni imukanavaan) temmoin äffän ilmaan aloittaakseni sen lentopalveluksen. Kone osoittautui ilmassa maineensa veroiseksi, sillä kone oli erittäin rauhallinen ja täsmällinen mikä tosin on lähes kaikille jeteille ominaista. Hidaslento Eaglella on todella hidasta ja laskujen tekeminen on todellista herkkua. Nousussa koneen saa autenttisesti irrottamaan ensin keulansa ja vasta sen jälkeen majesteetillisesti kohoamaan siivilleen. Laskun saat tehtyä samoin laskeutumalla ensin pehmeästi pääteineille ja rullattuasi keula ylhäällä parikymmentä metriä lasket keulan maahan samalla pehmeydellä. Koneen saa liikehtimään ilmassa yllättävän räväkästi nopeilla ja vahvoilla servoilla. Sivuperäsimien käyttö sen sijaan vaatii runsaasti kompensaatiota siivekkeillä, joka hidstaa konetta runsaasti. Siksi kylkilento-osuuksista ei saa loputtoman pitkiä. Kylkilentoa ajatellen erilliset siivekkeet voisivat olla paremmat. Hangossa tekemämme pulja & pylon kokeilu osoitti ettei äffä suinkaan ole hidas kone vaan kykenee voittamaan nopeudessa monet pienemmät ja kevyemmätkin kilpakumppaninsa. Epäilykset hälvenivät työntöpenkissä, joka näytti ennätyksellisen 43 N:n työntövoiman. Kulunut kesä oli oivallista aikaa lennokkien testaamiselle, sillä ulkomaisista lehdistä lukemamme auvoisat uutiset loistavista uusista tuotteista eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa niiden soveltuvuudesta maamme vähälumiseen kesään. Niinpä testiyksilöni lennoista puolet on tehty vesisateessa, jolloin olen voinut olla omassa yksinäisyydessäni saaden käyttööni koko ilmatilan. Vesilätäköt ja märkä pitkä nurmi eivät ole eaglelle mainittava este, sillä koneen sata milliset pyörät jyräävät niistä yli hyvin helposti.    Seuraavassa muutama vinkki. Vahvista servoasennukset lisäkaarilla. Asenna lisäkaari runkoon siiven jättöreunan kohdalle. Älä osta ns. Scale laskutelineluukkusarjaa. Pidä hauskaa! Teksti ja kuvat: Ari Kristola |